Yhteenkuuluvuus on syvien ihmissuhteiden tärkein ominaisuus. Se syntyy ehdottomasta yhdenarvoisuudesta. Monet suhteemme jäävät kuitenkin melko etäisiksi ja pinnallisiksi, koska arvotamme toisiamme ulkoisiin tekijöihin perustuen esimerkiksi aseman, koulutuksen, varallisuuden tai julkisuuskuvan perusteella.
Tämän vuoksi yhteenkuuluvuuden tunteen esteeksi tulee myös pelko olla suhteissa oma aito itsensä. Pelkäämme näyttää keskeneräisyytemme, haavoittuvuutemme ja epävarmuutemme ja piiloudumme helposti roolien, suorittamisen tai vaikkapa ammatillisuuden taakse.
Egomme on varsin kekseliäs ja innokas avustaja erinäisten piilojen, naamioiden ja kulissien kehittelemisessä. Ego toimii useimmiten juuri kimpassa pelon ja häpeän kanssa. Pelko pönkittää egon rakentamaa hataraa aidon minämme suojarakennelmaa, jonka takana lymyää häpeä epätäydellisyydestämme. Kun egolle luovuttaa ohjakset, yhteenkuuluvuuden tunnetta ei synny, ja suhteet jäävät pinnallisiksi, ohuiksi ja ehdollisiksi.
Aito rakkaus on ehdotonta, kuten aito arvostuskin.
Kaikki arvostuksen, tykättävyyden ja rakastettavuuden ehdot heikentävät ihmissuhteita. Jos täydellisyys olisi ehto näille, maailmassa ei olisi ainoatakaan ihmistä, josta kukaan voisi tykätä ja jota kukaan voisi arvostaa ja rakastaa. Jos joku ei siis tykkää sinusta omana itsenäsi, älä yritä saada häntä tykkäämään. Älä anele äläkä matele.
Rohkeus olla ihmissuhteissa oma keskeneräinen ja aito itsensä edellyttää myös rohkeutta olla ei-tykätty.
Keskeneräisyys ei ole yhteiskunnassamme kovin arvostettua, mutta sen paljastaminen on mahdollisuus aitoon kohtaamiseen muiden kanssa. Oman haavoittuvuuden näyttäminen on suurinta vahvuutta ja kahden ihmisen yhteyden edellytys. Kun ymmärtää olevansa heikkouksineen ja puutteineenkin arvokas, ilman saavutuksiaan, mainettaan, taitojaan ja varojaan, ei tarvitse todistella rakastettavuuttaan kenellekään.
Olen lukenut jostain viisaan ajatuksen, että mitä rohkeammin katsoo omaa pimeyttään, sen valoisampi itse on. Kun uskaltaa olla rehellisesti totta, ei tarvitse esittää itseään.
Kun on sitoutunut oman sydämensä totuuteen, saa kokea suurta vapautta eikä tarvitse tuhlata elinvoimaansa siihen, mitä muut itsestä ajattelevat. Energiaa vapautuu kaikkeen hyvään ja kauniiseen, kun ei tarvitse tehdä valheellista vaikutusta keneenkään. Omana aitona itsenään olemiseen sitoutuneen ihmisen ei tarvitse ylentää tai alentaa eikä suurentaa tai pienentää itseään. Hänen seurassaan on hyvä olla ja helppo hengittää.
POHDITTAVAA
1. Voitko olla vapaa, jos pelkäät rohkeuden olla aito itsesi särkevän ihmissuhteesi?
2. Voiko oman epätäydellisen itsensä piilottaa naamion taa ja olla samaan aikaan rehellinen itselleen ja muille?
3. Minkälaisen lahjan annat kanssaihmisillesi olemalla rohkeasti keskeneräinen ja epävarma, aito itsesi?
Voit lukea lisää ihmissuhteissa omana aitona itsenään olemisesta kirjastani täällä.
