Kaupallisessa yhteistyössä Recuror-lääkärikeskuksen kanssa. Kirjoittaja Mia, 41, on raahelainen K-kauppias sekä masennukseen sairastunut Recurorin asiakas.
Syksyn alussa elämäni pysähtyi shokkiuutiseen, ja olin täysin lamaantunut kuukausien ajan. En olisi uskonut, että elämäni voi muuttua paremmaksi viikossa.
Lasinen lapsuus ja ADHD
Minä kuulun siihen porukkaan, jolle 1990-luvun lama ei ole vain vanhoja uutispätkiä dokumenteissa. Meidän oululaista perhettämme se kouraisi syvältä ja armotta. Isän maansiirtofirma meni nurin ja isä kaatui pulloon.
Olen aina ollut reipas ja tekeväinen ihminen. Niinpä perheen vanhimpana lapsena kontolleni tuli jo hädin tuskin kymmenen ikäisenä vastuita, jotka kuuluvat aikuisille. Lopulta se taakka mursi minut ja koin ensimmäisen masennusjaksoni vuonna 2002. Olin silloin 19-vuotias. Parikymppisenä minulle diagnosoitiin epävakaa persoonallisuus.
Jos olisin nyt samassa elämäntilanteessa mennyt osaavan psykiatrin puheille, olisi minulla varmaankin huomattu ADHD. Ajat olivat silloin toiset. Tuolloin ADHD oli vielä varattu pojanviikareille, jos niillekään. Joka tapauksessa diagnoosini sai odottaa yli kaksi vuosikymmentä.
Eräänä päivänä 12 vuotta sitten lähdin ystäväni luo Poriin viikonlopuksi. Viikonloppu pitkittyikin Porin vuosiksi, kun elämänkumppani löytyi sieltä. Olemme mieheni kanssa molemmat ADHD-ihmisiä, joten kahta samanlaista päivää ei ole, eikä tylsää ehdi tulla. Alusta asti molemmin puolin on tuntunut, että välillämme on jotain kummaa yhteistä. Jokin yhteinen nimittäjä, joka saa meidät ymmärtämään toisiamme aivan erityisellä tavalla. Myös ystäväpiirini koostuu merkittävin osin ADHD-henkilöistä.
Suksi luisti elämässä, kunnes shokki vei jalat alta
Porin aikoina toteutin pitkäaikaisen unelmani omasta kaupasta. Parin kauppiasvuoden jälkeen koitti paluu kotikulmille pohjoiseen. Vuonna 2017 minut nimettiin kauppiaaksi K-Supermarket Kreivintorille Raaheen.
Ylä- ja alamäet ovat kiinteä osa yrittäjyyttä, eikä unelma joka päivä näytä kauneimpia kasvojaan. Joka tapauksessa voi sanoa, että olin vuosien ajan tyytyväinen kauppiaselämään ja suksi luisti elämässäni yleisemminkin. Olemistani värittäneelle peruslevottomuudellekin löytyi lopultakin selitys, kun kävin Recurorilla ADHD-tutkimuksissa vuoden 2022 lopulla. Tuskin muistinkaan enää parin vuosikymmenen takaisia masennusjakson tuntemuksia.
Viime syksyn alussa tapahtui odottamaton käänne, joka suisti mieleni raiteiltaan yhdellä iskulla. Luottamukseni petettiin hyvin rankalla tavalla. Salama tuli niin kirkkaalta taivaalta, että se vei jalat altani totaalisesti. Pakenin todellisuutta mökille ja katkaisin yhteydet ulkomaailmaan lähes täysin. Pelkäsin sähköposteja, tekstareita ja Whatsapp-viestejä. Tuntui, että seuraava romahduttava uutinen tulee milloin vain. Kaksi kuukautta olin omassa kuplassani, jossa ei ollut tilaa kenellekään. Valvoin esimerkiksi 50 tuntia putkeen ja nukahdin, kun silmissä alkoi näkyä tähtiä. Öinen syksyinen metsä oli ainoa paikka, jossa pystyin hengittämään.
Pelkäsin sähköposteja, tekstareita ja Whatsapp -viestejä. Tuntui, että seuraava romahduttava uutinen tulee milloin vain.
Toisin kuin palkansaajalla, yrittäjällä ei ole sairaustodistuksen aiheuttamaa pakkoa ottaa kontaktia lääkäriin. Niinpä en ottanut – en vain pystynyt. Olin niin totaalisen lukossa. Puolisoni jatkoi kuitenkin urhoollisella kärsivällisyydellä yrityksiään puhkaista kuplani. Hän jaksoi kärsivällisesti toistaa, että on täysin ok olla masentunut, mutta ammattiapua on haettava, muuten tilanne menee vain pahemmaksi. Eräänä valvottuna yönä hänen työnsä palkittiin. Tein päätöksen mennä psykiatrille.
Olin psykiatrin vastaanotolla 12 tunnnissa
Kun minä päätän jotain tehdä, teen sen heti. Lisäksi hauraassa tilassani päivien, saati viikkojen odottaminen hoitokontaktin aloitukseen olisi saattanut syöstä minut takaisin syvälle kuplani syövereihin. Oli päästävä osaaviin käsiin heti!
Googlaamalla eteen tuli heti tuttu ja luotettavaksi osoittautunut Recuror – tosiaan, olinhan ollut Joel Holménilla ADHD-tutkimuksissa. Recuror lupasi sivuillaan nopeaa hoitoon pääsyä, tiivistä ja yksilöllistä hoitoa, sekä mahdollisuutta nopeaan toipumiseen. Lisäksi huomioni kiinnittyi magneettistimulaatiohoitoa merkitseviin kirjaimiin rTMS. Valinta oli sitä myöten helppo. Hölmistyin tajutessani, että minullahan on koko ajan ollut suora yhteys lääkäriin saatavilla Recuror Appin kautta. Elettiin marraskuun 6. ja 7. välistä yötä, kun avasin appin ja kirjoitin Joelille tilanteestani. Vastaus tuli aamulla hieman kello 8 jälkeen, ja jo saman päivän iltapäivänä tapasimme etävastaanotolla.
Vastaus psykiatrilta tuli aamulla hieman kello 8 jälkeen ja jo saman päivän iltapäivänä tapasimme etävastaanotolla.
Arvostin Joelin ammattitaitoa jo ADHD-tutkimusten aikaan ja nyt käsitykseni vain vahvistui. Ensihetkistä asti tuntui, että hän saa otteen tilanteestani. Keskustelu kääntyi nopeasti rTMS-hoidon tarjoamiin mahdollisuuksiin. Kävi ilmi, että Recuror oli ottamassa käyttöön ensimmäisten joukossa nopeutettua hoitoprotokollaa, jossa oli saavutettu erittäin hyviä tuloksia jopa viikossa. Siinäpä minun näköiseni hoito! Lisäksi luotin Joelin arvostelukykyyn kuin vuoreen.
Aloimme niillä puheilla valmistella rTMS-hoitojaksoa. Tässä kohtaa Joelin ammattitaito ja Recurorin muiden ammattilaisten asiakaspalvelualttius ylitti odotukset. Sain apua vakuutusasioissa ja Joel etsi minulle hyvän psykoterapeutin täältä pohjoisesta. Paperityöt saatiin kuntoon siten, että joulukuun alkupäivinä matkustin Turkuun, jossa minusta tulisi yksi Recurorin ensimmäisistä nopeutetun rTMS-hoitojakson saaneista. Jo tieto tästä piristi oloani. Intoani lisäsi mieltymys teknologiaan ja laitteisiin.
Viikossa takaisin omaksi itsekseni
Nopeutetussa hoidossa aivojani stimuloitiin keveillä magneetti-impulsseilla 6-8 kertaa päivässä viikon ajan. Tuloksia ei tarvinnut odottaa kauaa. Huomasin jo toisen päivän päätteeksi yleisen oloni parantuneen. Oloni oli toiveikas, ja päivänpaiste tuntui erityisen hyvältä. Menin aivan hämilleni. Tuntui, että tämä oli liian hyvää ollakseen totta.
Totta se kuitenkin oli, ja oloni jatkoi paranemistaan hoitojakson loppua kohden. Viikon päätteeksi tunsin itseni jo kutakuinkin omaksi tavalliseksi itsekseni. Ero syksyiseen masennukseeni oli kuin yöllä ja päivällä! Tuntui, että voisin vaikka palata työhön siltä istumalta. Kuukauden kuluttua hoidosta tunsin oloni edelleen energiseksi itsekseni ja palasin työelämään.
Magneettistimulaatiohoito rTMS oli erittäin kivuton kokemus. Kolmantena päivänä tunsin lievää kihelmöintiä, joka johtuu siitä, että otsalihas joutui epätavalliseen rasitukseen. Mainitsin tästä hoitoa antavalle sairaanhoitajalle, joka keskusteltuaan muun hoitotiimin kanssa laski impulssin voimakkuutta pykälällä. Tämän jälkeen kihelmöintiä ei enää ollut. Hoitaja vieläpä ystävällisesti etsi minulle otsalihasharjoitteita, jotka helpottivat kihelmöintiä.
Viikon kuluttua hoitojaksosta diagnoosini lieveni keskivaikeasta masennuksesta sekamuotoiseksi masennus- ja ahdistustilaksi, jossa sekä masennuksen että ahdistuksen oireet ovat lieviä. Kuukausi hoidon jälkeen tätä kirjoittaessani minulla on vahva tunne siitä, että olen pysyvästi parantuneiden kirjoissa. Pidän tätä pienenä ihmeenä, kun muistelen niitä syviä vesiä, joissa eräänä marraskuisena yönä uin.
