Tärkeintä elämässä on rentoutuminen. Parikymppisenä käytin tätä sloganina vitsillä ja nelikymppisenä olen tajunnut, että sehän onkin juuri eikä melkein niin. Annahan, kun avaan hieman. Synnymme ihmiskehoisina ja ensi hetkistämme alamme kerryttää kokemuksia ja tunteita, jotka läpäisevät olemuksemme: kehomme ja mielemme. Emme aina ymmärrä puoliakaan tunne- ja kokemuspankistamme.
Aikuisuuteen tullessa siihenastinen ihmisyyden matkamme on jo viitoittanut meille paljon sitä, missä olemme vahvoilla ja mitä pelätä tai väistää. Kasvu jatkuu ja uudet oivallukset, onnistumiset tai pettymykset latovat kokemuspankkiin uutta aineistoa. Se, joka todella olet, lepää tyynenä sen kaiken sisällä. Ja nyt astuu kuvaan mainitsemani rentoutumisen tärkeys: kyky laskeutua syvästi itseesi, ja tietoisesti päästää irti muiden tai itsesi itsellesi luomista lokeroista. Kenen annat määritellä itsesi? Kenen toiveita pyrit leukaperät kireinä täyttämään? Kaiken tuntemisen ja kokemisen alla on suora yhteys autenttiseen itseesi, siihen rentoutuneeseen, vapaaseen sinuun, joka on kaiken pätemisen, säätämisen ja leukojen kiristelyn alla.
Rentoutuessasí luot yhteyden itseesi
Kun puhun rentoutumisesta, en tarkoita mitään-tekemättömyyttä tai vastuiden ja velvoitteiden väistelyä. Tarkoitan rentoutumista kaiken keskellä, elävässä ja kuulevassa yhteydessä itseesi. Konkreettisesti se on omaan apinamieleen havahtumista: mitä nämä pään läpi virtaavat ajatukset juuri nyt ovat, millä on todellista merkitystä ja mistä voi laskea irti? Hengitys on mukanasi aina ja siten hermoston säätely, rauhoittaminen ja rentouttaminen ovat lopulta vain joidenkin hengenvetojen päässä.
Rentoutuminen on yhteyden kutsumista omaan autenttiseen itseesi, omaan kehoosi ilman tarvetta fiksata itseäsi vaan olla suorassa yhteydessä siihen, joka jo olet.
Kannamme epäilemättä sinnittäjänaisten kollektiivista perimää. On täytynyt selvitä paljosta ja kannatella paljon. On vallankumouksellista kutsua itseään rentoutumaan. Kaiken keskellä, juuri tässä, kun elämä tapahtuu; meilit kilisevät, aikataulut sykkivät ja elämä völlyy eteenpäin päivästä toiseen. Kaikkien meidän DNA:ssa tykyttää yhä sisupussi-siiriä ja valpasta valmaa, joille rentoutuminen on tarkoittanut luovuttamista, periksi antamista ja pahimmillaan jotain katastrofia. Vallankumouksellinen ajatus on, että rentoutuminen ei viekään pohjaa tekemiseltä, onnistumiselta ja aikaansaamiselta, vaan se onkin työkalu vertaansa vailla.
Itseesi rentoutuneena
1) avaudut kuulemaan, mitä oikeasti haluat ja mitä et. Kun puskee ja ponnistaa nonstop tämän kuuleminen on aivan mahdotonta.
2) ehdit huomata mahdollisuuksia, jotka viritettynä kuin viulunkieli jäävät huomaamatta
3) sykkeesi laskee, hengityksesi tasaantuu, tunteiden säätely tulee mahdolliseksi, stressikierroksesi laskevat ja asioiden painopisteet muuttuvat: mikä on oikeasti merkityksellistä?
4) pystyt viemään huomion myönteisempiin asioihin, säilyttämään huumorin ja löytämään arjen pulmiisi parempia ja luovempia ratkaisuja kuin korkkiruuville kiertyneenä omissa tai muiden vaatimuksissa
5) olet lopulta keskittymiskykyisempi ja tehokkaampi
Lupa lakata puskemasta
Asiakasvastaanotollani toisinaan havainnoin, että etenkin Pohjoismaissa, vahvan suorituskulttuurin kehdossa, elää yhä ajatus, että viikonloppuisin ja lomalla sitten rentoudutaan. Sinne asti pusketaan, painetaan eikä anneta periksi vaan sinnitetään. Purraan hammasta eikä luovuteta. Jos on juostu maraton ja ollaan ”hyvästä syystä” kanttuvei, saa relata.
Kutsumani rentoutuminen ei ole tätä uroteoista palautumista, eikä lonkanvetoa ja arjen vastuiden ohittamista. Se on vapaan ja rennon yhteyden kutsumista eläväksi itseesi, kaiken kanssa. Kun yhteys syntyy, jotain tippuu luonnostaan. Nähh, ehkä tämä luottamustoimi kaiken päälle ei olekaan juuri nyt hyväksi kokonaisuudelle. Ja kas, jos alkaisinkin vaalimaan lounastaukojani ja jokaista mikrotaukoani päivän aikana syvän ja rakkaudellisen yhteyden mahdollisuutena itseeni.
Kaikki se, mitä ponnistelet, puristat ja kiristät, on jännittämistä ja Yritystäsi Olla Joku, olla hyvä työntekijä, hyvä vanhempi, hyvä tytär, poika, hyvä ystävä, hyvä ihminen. Rentoutumista puolestaan on olla se, joka jo olet. Rentoutuminen tarkoittaa itsessäsi lepäämistä autenttisesti.
Rentoudu voimaasi
Ohjaan ja autan ihmisiä rentoutumaan omaan voimaansa eli löytämään yhteyttä itseensä, sisäiseen ohjaukseensa ja lahjoihinsa. Rakastan todistaa sitä, mitä silloin tapahtuu. ”Maalasin ekan kerran lapsuuden jälkeen” – ”Suljin puhelimen, enkä edes ole kaivannut sitä” – ”Olen alkanut nähdä unia” – ”Uskalsin antaa aikaa päätöksen kypsymiselle, ei olekaan enää kiire löytää uutta työpaikkaa / parisuhdetta / asuntoa”.
Omaan voimaan rentoutumisen aika ei ole ”sitten kun” vaan se on tänään. Se ei ala ”sitten joskus, kun on vähemmän hässäkkää” vaan se alkaa yhtä hyvin hässäkässä. Parempaa aikaa ei tule. Entä jos tärkeintä elämässäsi olisikin rentoutuminen? Ota se kaiken keskellä elämäsi tärkeimmäksi asiaksi. Pysähdy päivittäin itsesi äärelle.
Saat rentoutua itseesi ja tulla näkyviin sinä, joka olet.
