Kuvittele tilanne, jossa olet päättänyt ryhtyä rehellisemmäksi omassa elämässäsi. Sinulla on ympärilläsi paljon ihmisiä, jotka ovat kulkeneet kanssasi vähintäänkin pari vuosikymmentä. On aviopuoliso ja laaja ystäväpiiri niin opiskeluajoilta, harrastuksista kuin töistäkin.
Aviopuolison kanssa olette tavanneet opiskeluaikana ja yhteisiä vuosia on takana kohta kolmekymmentä. Suhde on toisiaan kunnioittava ja vakaa, molemmat ovat tahoillaan keskivertoa itsenäisempiä. Puolisosi on vaativassa työssä johtajana kansainvälisessä yrityksessä, ja matkapäiviä tulee viitisenkymmentä vuodessa.
Vastaat pääasiassa arjen sujuvuudesta ja kotiasioiden hoitamisesta. Sinulla on kaksi lasta, joista nuorempi on lähestymässä teini-ikää ja vanhempi aloittanut opiskelut uudella paikkakunnalla. Apua ja tukea kaipaavat vanhempasi asuvat kahdestaan muutaman sadan kilometrin päässä. Olet heidän ainoa lapsensa. Työskentelet kymmenettä vuotta tietotyössä ja pienen tiimin esihenkilönä keskisuuressa yrityksessä. Yrityksen tilanne on epävakaa, koska aikaimpien vuosien investoinnit eivät ole tuottaneet odotettua tulosta. Vapaa-ajalla teet paljon vapaaehtoistyötä lasten harrastuksiin liittyen ja lisäksi harrastat itse yhdessä naisporukan kanssa sulkapalloa ja erilaisia jumppia. Elämä on monella tavalla hyvää, mutta silti olo sisällä on jotenkin ontto.
Elätkö omaa elämääsi sivuroolissa?
Kun ihminen ryhtyy rohkean rehelliseksi, alkaa hän tarkastelemaan itseään ja ympäröivää elämään lempeän kriittisesti. Usein matkaan sysää tuntemus, että elät ikään kuin oman elämäsi sivuroolissa. Tai tunnet, ettet elä omaa elämääsi alkuunkaan.
Mistä voisi lähteä liikkeelle? Mitä nämä ihmeelliset tunteet ovat, joita vain rehellisempi pohdiskelu itsekseen aiheuttaa? Moni toisaalta kiirehtii tekemään elämäänsä tarvittavia totaalisia muutoksia ja se saattaa sysätä melkoiseen pyörremyrskyyn muutenkin epävakaassa tunteessa ja tilanteessa. Kiirehtiminen saattaa nostaa heti alkuun niin tukalan tunteen, ettei pääse matkan alkua pidemmälle. Aivan kuin seinä nousisi pystyyn rehellisyyden edessä.
Saako näin tuntea?
Jos ajatellaan esimerkin henkilöä, on hänellä kaikki elämän langat aika hyvin käsissä. Kun tällainen henkilö saa mahdollisuuden tarkastella elämäänsä vain omasta näkökulmastaan, vaikka lomalla, saattaa pintaan nousta tarve hidastamisesta.
Miten olen näin loppu ja väsynyt jatkuvasti, vaikka teenkin minulle kivoja asioita? Miksi tarvitsen lomaa minulle rakkaista ihmisistä? Milloin olen ehtinyt ajatella omia ajatuksiani? Saanko tuntea näin?
Monella ensimmäinen rehelliseen käsittelyyn tuleva tunne saattaa kummuta omien tarpeiden esiintulolla sopivalla hetkellä.
Olemme tottuneet tietämään, mitä seuraavaksi tapahtuu
Epävarmuuden tunne valtaa usein mielen, kun tulee rehellisesti tietoiseksi oman elämänsä tilanteesta. Hetkellisesti kaikki näyttäytyy sekavana ja epämääräisenä. Mieli tulvii erilaisia kysymyksiä ja lähes kaikkeen vastaus tuntuu olevan ”En tiedä”. Tietämättömyyden hyväksyminen epävarmuuden jälkeen on avainasemassa.
Olemme tottuneet tietämään, mitä seuraavaksi tapahtuu ja tavallaan käsikirjoittamaan elämäämme syvällä tasolla joskus paljonkin ennakkoon. Onko silloin tilaa elämälle tapahtua? Onko silloin tilaa mennä hetkiin tietoisena ja itseään kuunnellen ja kunnioittaen? Ei ole, ja se on täysin inhimillistä.
Alkuun voi näyttää siltä, ettei mikään muutos ole mahdollinen
Pelko seuraa epävarmuutta ja tietämättömyyttä. Mitä tapahtuu, jos muutan elämäni paletissa jotain? Miten voin olla varma, että muut ymmärtävät uusia ajatuksiani ja näkemyksiäni? Hyväksyvätkö he minut silti? Rakastavatko lähimmät ihmiset minua, jos e ole olemassa heitä varten? Saanko enää koulutusta vastaavaa työtä muualta, vaikka olenkin osaava ja innokas oppimaan vielä uutta? Miten tiimini pärjää kaikessa paineessa, jos lähtisin? Miten puolisoni pärjäisi lasten kanssa, jos en aina hoitaisi kaikkia kotiaskareita? Miten lapset pärjäisivät elämänvalinnoissaan, jos en olisi kertomassa heille hyviä ratkaisuja? Kuka hoitaisi naisporukan kevätturnauksen, jos minä lähtisinkin joogamatkalle yksin? Miten vanhempani selviävät, jos alan priorisoimaan itseäni? Miten lapseni suhtautuvat minuun, jos en enää seiso kaukalon laidalla kaikkia pelejä? Voinko sanoa, että tarvitsen hoivaa ja huolenpitoa, läheisyyttä vaikka olen aikuinen?
Rehellisyys on syvää näkyväksi tulemista itselle ja muille
Tällaiset kysymykset ja ajatukset usein täyttävät mielen totaalisesti, kun alkaa tarkastelemaan elämäänsä rehellisesti. Näet ikään kuin unelmatilanteen, jonka jälkeen mieli alkaa tuottaa satoja esteitä.
Alkuun saattaakin näyttää siltä, että mikään muutos ei ole mahdollinen. Mutta jos uskaltaa puhua ääneen omista tunteista, toiveista, haaveista ja epävarmuuksista ja peloista lähimmille ihmisille huomaa, että aika moneen asiaan saa ymmärrystä ja tukea.
Rehellisyys onkin syvästi näkyväksi tulemista itselle ja muille, ja se on monelle samaan aikaan suurin pelko ja syvin tarve ja toive. Ensin kannattaa tehdä pohdintoja itsekseen jonkun aikaa ja vaikka kirjoittaa niitä ylös. Palata ajatuksiin, vaikka viikon päästä ja jalostaa niitä eteenpäin. Pohtia, mikä on rehellisesti tärkeää ja mitkä voisivat olla ensimmäisiä askeleita kohti tavoitetilaa.
Malta edetä rehellisyydessä verkkaisesti
Mitä pienemmin pystyy avaamaan ajatuksiaan pikkuhiljaa lähimmille ihmisille, sitä varmemmin jatkavat he kulkua elämässäsi kanssasi. Muiden on myös helpompi yhtyä matkaasi, jos osaat heti kertoa heille, miten asiaa voisi lähteä yhdessä viemään eteenpäin niin, että kaikilla olisi turvallista. Jos he rakastavat sinua varauksetta, haluavat he sinulle hyvää ja siksi ratkaisuja päästään pohtimaan yhdessä. Mitään ei tarvitse kerralla muuttaa ja uusia toimintamalleja kannattaa muutenkin testata vähän kerrallaan ja verkkaiseen tahtiin. Koko elämää ei kannata kerralla muuttaa, ellei elämä siihen tahtomatta sysää.
Syvä rehellisyys ei voi tuottaa mitään pahaa – Siis pelko pois!
Tärkeää on koko ajan viestiä rehellisesti ympärillä oleville tärkeille ihmisille, missä kohtaa muutosmatkallasi olet menossa ja mitä tunteita milloinkin koet. On hyvä muistaa, että rehellisyyden muutosmatkasi vaikuttaa valtavan paljon joka tapauksessa elämäsi ihmisiin.
Tuotat kokonaisuuteen uusia näkökulmia ja asetelmia, jotka sysäävät muiden ajatukset ja toiminnan uusille raiteille: On siis turha ajatella, että voisit mitenkään suojella muita oman muutoksesi vaikutuksilta.
Ja oikeastaan miksi pitäisikään? Jos olet matkalla rehellisemmäksi, olet matkalla kohti sitä ihmistä, joka syvimmiltäsi olet. Palaat ikään kuin pala palalta ihmiseksi, jona olet tähän maailmaan syntynyt. Voiko se olla jotain kamalaa ja pahaa? Ei voi. Ei siis ole mitään syytä siis suojella muita sellaiselta henkilöltä, joka voi matkan läpikäytyään kohdata itsensä ja muut rakkaudesta käsin sydän ja mieli avoinna.
Jos haluat olla rehellisempi itseäsi ja muita kohtaan, kurkkaa Rohkeasti rehellinen -kirja ja Rohkeasti rehellinen -itseilmaisukortit.
