Kirjoittaja Noora Mustajoki on tietokirjailija, kustannustoimittaja, kirjastonjohtaja ja kundaliinijoogan opettajakouluttaja. Manuela Boscon kanssa tehty Yhteys luontoomme (Viisas elämä, 2024) on hänen tuorein teoksensa. Mustajoen aiemmat teokset liittyvät naiseuteen ja siihen, kuinka ikiaikainen joogan filosofia voi auttaa tavallisessa suomalaisessa arjessa.
”Luonto on kuolettava alue”, kirjoittaa Nobel-veikkauksissakin vilahtanut unkarilaiskirjailija László Krasznahorkai.
Luonnossa on julmuutta, ahdistusta, pakenemista, arvaamattomuutta, kipua ja kuolemaa. Luonnossa on kauneutta, harmoniaa, tyyneyttä, lepoa ja tilaa.
Moni on tottunut ajattelemaan luontoa maisemana, ja vielä kauniina maisemana. Kun eristämme luonnon maisemakuvaan tai maalaukseen, kadotamme kuitenkin yhteyden.
Emme muista olevamme osa luontoa. Luonto on yhtä lailla sisällämme kuin missä tahansa maisemassa tai luonnonvoimassa.
Yhteys luontoomme -kirjaa kirjoittaessani yksi minua eniten puhutelleista teemoista oli vuorovesien jatkuva liike. Olen aiemminkin mieltänyt maailmaa (ja itseäni) syklien kautta, mutta kirjan myötä pääsin käsiksi hienovaraisempaan tasoon.
Elämässä on suuria syklejä, kuten vuodenaikojen vaihtelut, seitsemät tai yhdettoista vuodet, kokonainen elämä… ja meillä on lyhyempiä kiertoja, kuten kuukausittainen
hormonaalinen vaihtelu, vuorokausi, aktiivisuuden ja passiivisuuden vuorottelu ja hengityksen sykli.
Minkä tahansa syklin sisällä tapahtuu kuitenkin aaltomaista liikettä. Sykli ei etene läheskään aika tasaisesti, vaan se on kuin vuoroveden nopeampaa ulostuloa ja hitaampaa vetäytymistä. Esimerkiksi vuodenajat etenevät välillä harppauksissa ja vetäytyvät sitten taas kypsymään. Liike ei kuitenkaan jää junnaamaan paikalleen, vaan esiintyy jatkuvasti erilaisena. Muutosta tapahtuu koko ajan.
Elämään kuuluu monenlaisia ahtaita kohtia, suuria tunteita ja vaikeuksia. Niitä ei kukaan pääse pakoon, vaikka some-tilillä muulta vaikuttaisi. Elämässä on luonnollista kohdata myös väsymystä ja kipua. Niiden kohtaaminenkin on aaltomaista. Kaikkea ei tarvitse – tai edes voi – selvittää kerralla, vaan elämä ohjaa meitä samantyylisten asioiden äärelle aina uudestaan. Sen hyväksyminen tuo suurta vapautta.
Kivuliaat kohdat ovat yleensä vetäytymisen vaiheita, laskuveden aikaa. Eikä niitä ole mahdollista ohittaa. Ollaksemme yhteydessä itseemme ja koko luomakuntaan meidän on sallittava kaikenlaiset tunteen, koko luonto sisällämme.
Elämän vaikeiden hetkien ja suurien tunteiden kohtaaminen on luonnollisesti – vaikeaa. Mikä sitten voisi auttaa?
Hengitä kivun läpi
Uskalla pysyä tässä. Hengitä kivun läpi. Antaudu. Antautuminen tarkoittaa myös vähemmän kauniiden asioiden mukaan ottamista, halaamista ja sisällyttämistä.
Antautumisen avulla aukeaa ymmärrys siitä, kuinka lojaali, luotettava, turvaa hehkuva, parantava ja huolta pitävä oma sydämemme on.
Kokeile tätä vaikealla hetkellä: istu paikallesi ja laita silmät kiinni, pyri antautumaan hengitykselle rentouttamalla palleanseutua, hartioita ja kasvoja.
Hengitä pitkään, syvään ja rauhallisesti nenän kautta sisään, ja yhtä rauhallisesti ulos.
Hengitä pitkään, syvään ja rauhallisesti suun kautta sisään – ja ulos.
Hengitä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos, edelleen yhtä rauhassa.
Hengitä suun kautta rauhassa sisään ja nenän kautta rauhassa ulos.
Jatka tätä neliosaista hengityskiertoa niin kauan kuin tunnet sen olevan tarpeen.
Suo itsellesi hyviä rutiineja
Vaikeiden tunteiden keskellä voi tuntua hankalalta tarttua yhtään mihinkään ja elämä voi tuntua vain selviytymiseltä. Selviytymistaistelussa itsestä huolehtiminen unohtuu. Siksi hyvinvointiin kannattaa luoda rutiineja, joita et kyseenalaista tai ohita. Pienet teot voivat olla pelastusrenkaita myrskyn keskellä.
Luo itsellesi muutama (tai alkuun yksi) hyvää tekevä rutiini, joista pidät kiinni myös hankalina hetkinä – koska ne tekevät sinulle hyvää.
Esimerkkejä:
- aloita jokainen aamu kolmen minuutin hengitysharjoituksella (vaikka yllä olevalla tai esimerkiksi vuorosierainhengityksellä)
- ruokaile tietoisesti: huomaa ja kunnioita itseäsi aina kun aloitat ruokailun, hiljenny hetkeksi huomaamaan, kuinka pidät itseäsi elossa ja huolehdit ravinnontarpeestasi
- pidä pieniä taukoja, kun vaihdat fokusta: työtehtävien väleissä, kun lähdet kotoa tai palaat kotiin – laita silmät hetkeksi kiinni ja huomaa, että olet tässä
- keitä iltaisin kuppi teetä ja ota vastaan sen lämpö ja maku – suo se itsellesi.
Päästä irti
Ennen kuin mikään uusi voi alkaa, jotain vanhaa on lopetettava. Alku ei siis oikeastaan ala alusta, vaan lopusta. Se on syklisyyden luonne.
Uskalla päästää irti toimimattomasta, ja jotain uutta virtaa sen tilalle. Hengitä ulos, tanssi kehosi uuvuksiin, mene päiväunille, pyydä apua, irtaannu täydellisyydestä. Harjoittele anteeksiantoa.
Päästä irti myös salaisuuksista. Ne ovat häpeä ja syyllisyyden peittämiä vääristymiä, ajatustemme ja asenteidemme virheasentoja. Tunteet eivät tapa meitä, mutta salaisuuksien peitteleminen vie valtavasti energiaa.
Ole rohkea ja luota. Elämä tukee totuutta, vaikkei totuus aina ole kivuton.
Noora Mustajoen ja Manuela Boscon teos Yhteys luontoomme kuvaa henkistä ja fyysistä luomisprosessia kahdentoista vaiheen kautta. Prosessi muuttaa muotoaan jatkuvasti, kuten kuun vaiheet tai luonnonkierto ympärillämme. Luovuuden syklit avautuvat kirjassa voimallisesti, inspiroivasti ja maanläheisesti. Tutustu kirjaan Hidasta elämää -puodissa TÄSTÄ.
