Narsisti-sanaa käytetään väärin – ja oikein
Narsisti-sanaa käytetään nykyään hankalista eksistä tai muuten vaan haastavista ihmisistä aika helposti. Narsistiksi nimittäminen on loukkaavaa ja satuttavaa ja sillä voi saada ihmisen tosi ikävään henkiseen kuoppaan itsensä kanssa. Tuon sanan käyttö lyömäaseena on julmaa ja väärin.
Mutta.
Narsismi ja narsistinen persoonallisuushäiriö on kuitenkin totta. Vahvoja narsistisia piirteitä omaavia ihmisiä on paljon ja he ehtivät elämänsä aikana satuttaa hyvin montaa ihmistä. Prosentuaalisesti narsistista persoonallisuushäiriötä esiintyy noin prosentilla väestöstä, mutta on hyvä muistaa, ettei läheskään kaikkia narsistisia persoonia diagnosoida. Narsistiset ihmiset eivät läheskään aina hakeudu avun piiriin, koska eivät tunnista omaa haavaisuuttaan. Tuota tiedostamatonta haavaa lähtee uhri usein alitajuisesti hoivaamaan ja pelastamaan (kuten saattoi lapsuudessaan yrittää pelastaa esimerkiksi omaa vanhempaansa).
Narsistin uhri on poikkeuksetta ihminen, jolla on ylikorostunut vastuullisuus ja empaattisuus. Ja narsistilla päinvastoin. Tätä perusasetelmaa suhteessa kipuillaan usein tiedostamattomasti. Uhri yrittää opettaa toiselle vastuullisuutta ja myötätuntoa, jaksaa yrittää itsensä tuossa hommassa uuvuksiin ja pettyy lukemattomia kertoja.
Narsisti nimittää uhriaan narsistiksi
Hyvin moni narsistisia piirteitä omaavan ihmisen uhri joutuu sen kohteeksi, että häntä itseään nimitetään narsistiksi eli narsisti kääntää itsessään olevan piirteen toisen kannettavaksi samaan tapaan kuin hän kääntää kaiken muunkin itsessään olevan ikävän. Narsistinen ihminen ei pysty kohtaamaan itsessään olevia ikäviä puolia ja ”ratkaisee” tämän heittämällä kaiken toisten kasvoille. Tuo on alkukantainen selviytymiskeino, jolla narsistinen ihminen yrittää pärjätä itsensä kanssa. Narsistin minäkuva on niin heikko, että hän suojelee sitä keinoja kaihtamatta.
Narsistiksi nimittäminen sattuu erityisen paljon uhriin, joka on muutenkin herkkä katsomaan itseään peiliin, kokee muutenkin huonommuutta ja joka vaatii itseltään paljon.
Uhri yrittää saada ihmiset näkemään totuutta
Narsistien uhrien kokemukset ovat hämmästyttävän samanlaisia. On hyvä muistaa, että narsistinen ilmiö ei ole vain muotijuttu vaan todellinen tosiasia niille, jotka ovat kokeneet ihmissuhteen, jossa kaiken kaltoinkohtelun ja väkivallan jälkeen mustamaalataan ja häpäistään muiden ihmisten silmissä.
Narsistin uhri, joka on muutenkin satutettu, joutuu hyvin usein käymään läpi myös sen tunnehelvetin, etteivät ihmiset ymmärrä ja usko hänen kokemuksiaan. On tosi ikävää uupumuksen keskellä yrittää saada lähellä olleet ihmiset näkemään totuus ja sietää sitä, että itsestä uskotaan keksittyjä ja valheellisia tarinoita.
Mihin narsistin sormi osoittaa, sinne katseet kääntyvät
Moni uhri tietää, ettei narsistin jäljiltä mikään puhe auta, jos joku on sitä mieltä, että hän oli tarinan pahis – se mustasukkainen hullu, epäilevä ja omistushaluinen sekopää. Et ehkä tiedä, että narsistinen ihminen peittelee tuolla puheella esimerkiksi uskottomuuttaan. Hän osoittaa sormella toista, jotta ihmisten silmät kääntyisivät pois hänestä itsestään.
Kun katseet osuvat uhriin, on uhrilla yleensä tosi vaikeaa. Hän ei enää tiedä, ketä uskoisi. Sitä mitä muiden katseet kertovat vai sitä totuutta, joka hänen sisällään on. Uhria sumutetaan suhteessa alusta loppuun asti niin, ettei hän enää tiedä, mikä on totuus hänestä itsestään ja kaikesta tapahtuneesta. On yleensä viisainta luopua totuuden kertomisesta ja nostaa kädet pystyyn ”häviämisen” merkiksi. Jos ihmiset eivät näe totuutta, et voi sitä heihin kaataa.
Lopulta totuus paljastuu
Aika on usein armollinen. Kun kaikkeen tapahtuneeseen saa riittävää etäisyyttä ja aikaa kuluu, alkaa uhri nähdä kaiken sen, mitä suhteessa todella tapahtui.
Parasta on se, että uhri pääsee parhaimmillaan työstämään omia kipujaan, vahvistuu tosi paljon, löytää omat rajansa, tunteensa ja tarpeensa ja alkaa pitää niitä tärkeinä.
Ja kaiken sen jälkeen, kun hänestä on puhuttu vaikka mitä tarinoita, oppii luopumaan tarpeestaan saada hyväksyntää kaikilta ihmisiltä. Totuus paljastuu lopulta, vaikka siihen menisi aikaa. Ja jos ja kun totuus tulee julki, uhri on jo niin pitkällä itsensä ja oman totuudellisuutensa kanssa, ettei totuuden paljastumisella ole hänelle oikeastaan enää merkitystä.
Näistä ja muista narsistiseen suhteeseen liittyvistä teemoista olen kirjoittanut teoksessani Toivon kirja narsistin haavoittamalle.
