Olenko itse narsisti?
Olen saanut työssäni kohdata lukuisia narsististen ihmisten uhreja. Mitä enemmän ilmiötä tutkin, näen yhä enemmän sitä, millaisten asioiden kanssa uhrit suhteissaan ja itsensä kanssa painiskelevat. Minulle yllätys on ollut se, miten samankaltaisia piirteitä narsistisissa parisuhteissa kipuilevissa uhreissa on. Uhrit ovat hyvin usein herkkiä, empaattisia, hyvin vastuullisia ihmisiä, jotka uskovat ihmisistä hyvää ja ovat valmiita tekemään (liikaa) töitä ihmissuhteen eteen.
Tässä tekstissä haluan keskittyä aiheeseen, joka on hyvin kipeä asia poikkeuksetta kaikille narsististen ihmisten uhreille. Siihen tosiasiaan, että uhri alkaa usein suhteessa huutaa, reagoida voimakkaasti, heitellä tavaroita ja jopa kajota toiseen fyysisesti. Näitä reaktioita on ihmisillä, jotka eivät ole aiemmin olleet millään lailla äärikiukkuisia tai huutavia raivopäitä.
Edellä kuvatut reaktiot saavat uhrin kyselemään poikkeuksetta yhtä ja samaa kysymystä: ”Olenko itse narsisti?”.
Uhrin reaktioita käytetään häntä vastaan
Edellä esitetty kysymys juontaa ehkä juurensa siitä, että narsististen ihmisten kohdalla puhutaan aina narsistisesta raivosta. Narsistin uhrin voimakkaat reaktiot saavat narsistin käyttämään tässäkin asiassa sumutusta. Narsistinen ihminen saa toisen raivon valtaan ja kun saa toisen raivostumaan, on hänellä jälleen yksi keino käsissään, jolla voi toista satuttaa. Eli narsisti nimittää huutavaa uhriaan sekopäiseksi hulluksi ja narsistiksi.
Tiedän monia narsistien uhreja, joiden voimakkaita tunnereaktioita on käytetty heitä vastaan esimerkiksi lapsia koskevissa oikeudenkäyntiprosesseissa. On tosi vaikeaa puolustaa itseä, kun tietää, että se on totta, että huusi ja raivosi ja epäilee itsekin, että on narsisti tai vähintäänkin tulossa hulluksi. Moni uhri sanoo uudelleen ja uudelleen, ettei oikeasti ole sellainen kuin on suhteen aikana ollut. Ja se on ihan totta.
Narsistin uhrin hermosto reagoi alistamiseen ja kaltoinkohteluun
Totisinta totta on kuitenkin ainoastaan se, että suhde narsistisen ihmisen kanssa on uhrille hyvin kuormittavaa ja uuvuttavaa. Uhrit ovat sumutuksella ja manipuloinnilla sekoitettuja ihmisiä, jotka eivät enää tiedä, mikä on totta ja mikä ei. He eivät tiedä, näkevätkö asiat oikein vai väärin. Eivätkä he useinkaan ymmärrä, miksi reagoivat kuten reagoivat.
Narsistisissa suhteissa on niin paljon kaikkea outoa, päätöntä ja raskasta, että uhrin hermosto kärsii. Ja kun hermosto on kovilla, alkaa uhri kärsiä unettomuudesta, hikoilusta, ahdistuneisuudesta, muistivaikeuksista, keskittymiskyvyn puutteesta, ärtyneisyydestä ja lopulta uupumuksesta. Sympaattinen hermosto käy ylikierroksilla, joskus iskee lamaannusvaiheen (masennuksen) päälle ja ihmisen sisin huutaa epätoivosta.
Narsistin uhri ei ole narsisti, vaikka hän ”sekoilee” ja huutaa. Uhri huutaa epätoivoa, koska joko alistuu suhteessa tai tappelee raivokkaasti jatkuvaa alistamista vastaan. On normaalia reagoida epätoivoisella huutamisella kaikkeen siihen älyttömyyteen, jota joutuu kokemaan.
Positiivinen puoli tuossa on se, että oma tahto, voima ja rajat lähtevät nousemaan, kun mitta tulee täyteen alistamista ja kaltoinkohtelua.
Jos aihe koskettaa ja kiinnostaa, kurkkaa teokseni Toivon kirja narsistin haavoittamalle.
