Voit ajatella aktiivisesti mitä tahansa hetkeä, paitsi juuri tätä kyseistä hetkeä. Ainoa, mitä voit tässä ja nyt tehdä, on havainnoida ja olla läsnä. Ajatukset kurottavat väen väkisin joko menneeseen tai tulevaan. Ja koska molemmat eivät ole todellisia vaan kuvastimia jostain, ei omiin ajatuksiin kannata suhtautua kovinkaan vakavasti. Ei ainakaan useimmiten.
“Älä usko kaikkea mitä ajattelet” julisti sittemmin menehtynyt Björn “Natthiko” Lindeblad kirjassaan Saatan olla väärässä (Aula & co, 2021). Suosittelen lämpimästä tuon koskettavan ja viisaan teoksen lukemista tai kuuntelemista. Värikkään elämänsä aikana Lindeblad oppi, ettei omiin ajatuksiin kannata identifioitua. Ne saattavat toisinaan olla väärässä.
–––
Älyllinen ajattelu rakentuu lähes yksinomaan egon varaan. Sille käsitteiselle tarinalle, jonka läpi koemme itsemme sekä ympäröivän maailman. Ego on usein känninen isäntä, joka pauhaa ja vaatii. Se yrittää ymmärtää, saada selkeyttä. Toisaalta ei egoa soisi liiaksi myöskään moitittavan.
Se kun pistää meidät liikkeelle.
Ego saa meidät tavoittelemaan asioita. Se on ajuri sille, että ylipäätään saamme aikaan jotain. Haaste piilee siitä, että egosta juopuneena tavoittelemme asioita nimenomaan ego-lähtöisesti. Statusta, glooriaa ja mammonaa.
Kun kuvailemme menestynyttä ihmistä, teemme sen siveltimellä, jota ohjaa juurikin ego-lähtöinen ajattelu. Rikas ja kuuluisa liikemies on silmissämme menestynyt, mutta tukirahoilla arkea pyörittävä yksinhuoltajaäiti ei. Tämän seurauksena pyrimme tavoittelemaan ulkoista menestystä, joka siintää aina jossain kauempana.
Kaiken kruunuksi, tavoitteen saavuttaminen ei tee meitä onnelliseksi, ei ainakaan kovin pitkäksi aikaa.
–––
Elämän pelissä kysytään taitoja, jotka helpottavat arkea ja yhteistyötä. Ulkoisen menestymisen voi nähdä osana tätä peliä. Pelin ei ole tarkoitus olla halventava kuvaus, vaan ennemminkin havainnnollistava. Meidän on hyvä mukautua tiettyihin lainalaisuuksiin, jos haluamme luovia yhteisessä arjessa.
Samalla on tärkeää, että ihmisen tavoitteet lähtevät suurimmaksi osaksi ennemmin sielun pyrkimyksestä, kuin tarpeesta pelata elämän peliä.
Mihaly Csikszentmihalyi on popularisoinut flow:n käsitteen, joka nojaa juurikin sielulliseen tekemiseen. Siihen, että uppoudumme johonkin meille merkitykselliseen tavalla, joka läpäisee tietyn rationaalisuuden rajan. Emme aktiivisesti ajattele tekemistä, vaan annamme virtauksen viedä. Toimimme flow-tilasta käsin.
Kenties näiden kahden, elämän pelitaitojen sekä sielun pyrkimyksen, yhdistelemisessä piilee avain merkitykselliseen tavoitteellisuuteen. Voimme asettaa pitkän aikavälin tavoitteita ja pyrkiä kohti jotakin, mutta ennen kaikkea, meidän tulisi tavoitella hyvää nykyhetkeä.
–––
Haastan sinua pohtimaan omalla kohdallasi elämäsi tavoitteita? Onko kiikarisi kohdistettu siihen hetkeen kun saavutat ne? Oletko sitten onnellinen?
Vai oletko onnellinen jo nyt kun saat mahdollisuuden tavoitella itsellesi merkityksellisiä asioita?
Kenties yksi itsellesi suotuisin valinta on tavoitella tulevaisuutta ja tutkia menneisyyttä siten, että ne tuntuvat pääsääntöisesti hyvältä ja merkitykselliseltä juuri nyt.
Rakastaa tavoittelemista, ei tavoitetta.
Harri-Pekan kirjaan Tunne pelkosi, vapaudu elämään -kirjaan voit tutustua TÄÄLLÄ.
