Meillä on taipumus ajatella, että jossain tietyssä elämäntilanteessa oleva ihminen ei voi olla onnellinen. Harva on valmis puoltamaan, että ruokaa kaatopaikalta etsivä lapsi tai pitkäaikaisen sairauden tai työttömyyden piinaava aikuinen voisi tuntea onnellisuutta.
Samoin latelemme myös itsellemme skenaarioita elämäntilanteista, jotka saavutettuamme voimme olla vihdoin onnellisia.
Sitten kun saan riittävästi rahaa.
Kunhan ensin löydän itselleni kumppanin.
Kun hallitus vaihtuu.
Sitten kun koittaa taas kesä.
Heti kun tämä sade lakkaa.
Onnellisuutemme esteenä (sekä meidän että muiden) tuntuu olevan lukematon määrä eri tekijöitä. Todellisuudessa niitä on vain yksi: oma taipumuksemme tulkita asioita ja asennoitua niihin.
Onnellisuudelle on yhteisesti sovitut vaateet
Joku saattaa ajatella, että on julmaa penätä asennetta ihmiseltä, jonka elämässä palaset ovat jo lähtökohtaisesti kohtuuttoman raskaat. Harvat syntyvät kultalusikka suussa. Läheskään kaikilla ole tasavertaista alustaa ponnistaa.
Tarkemmin ajatellen, ei yhdelläkään.
Meillä on monin paikoin yhteisesti sovittu käsitys siitä, mitä onnellisuus pitää sisällään. Kyse on ulkoisista puitteista, joiden täyttyminen on vaade onnelle. Tätä mantraa toistetaan jatkuvasti ja kaikkialla. Valtaosa yhteiskuntamme toimivuudesta tällaisenaan nojaa siihen, että ihmiset tavoittelevat pääosin samankaltaisia päämääriä. Täten voimme edistää kollektiivisesti matkaa onneen ja autuuteen. Se kuitenkin lepää aina askeleen päässä meistä.
Joka toisaalle kurottaa, pärjätköön yksin. Mokoma hippi!
Tie onnellisuuteen on päällystetty suhteellisuudentajulla
Isoa kuvaa tarkkaillessa, emme näytä kovinkaan onnellisilta kulkiessamme kohti yhteisiä pyrkimyksiä. Pelko ja tyytymättömyys tulvivat viesteistä, joita ympäristö suoltaa alvariinsa median ja somen kautta. Ne liimautuvat lähes salakavalasti alitajuntaamme, jonka myötä emme salli koettavan onnea, ennen kuin olemme luoneet täydellisen ympäristön sille.
Mutta tiedätkö mitä?
Sinulla on lupa olla onnellinen siinä, missä olet juuri nyt. Elämäsi voi mennä suomalaisittain päin hevonpersettä, mutta voit silti pistää serotoniinin virtaamaan. Vieläpä ilman, että moista tarvitsee pakottaa tai teeskennellä.
Elämän laatu riippuu paljolti suhteellisuudentajusta. Siitä, minkälaiseksi olemassa olevan tilanteen tulkitsemme.
Se voi olla katteetonta positiivisuutta tai väkevintä mahdollista läsnäolon voimaa.
Sinä valitset.
Menettämisen pelko kirkastaa tulkintamme onnellisuudesta
Jokainen meistä kuuroutuu ajoittain arjen kohinassa niille asioille, jotka ovat elämämme tärkeitä yksityiskohtia. Tiedäthän, ne jutut, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista.
Saatat esimerkiksi juoda kiireessä välinpitämättömät sumpit lentokentällä ennen lentosi lähtöä. Tunteja myöhemmin, voimakkaan turbulenssin keskellä, hartain toiveesi on, että saisit vielä joskus istua rauhassa kahvilaan ja tuntea paahteisten papujen maustaman juoman suussasi.
Viimeistään menettämisen pelko kirkastaa sen, kuinka paljon ja usein meillä onkaan varaa onnellisuuteen.
Ulkoisia tekijöitä emme voi aina muuttaa. Taipumuksemme asennoitua elämään ja tulkita sitä määrittää silti enemmän, kuin yksikään istuvan hallituksen päätös tai yksittäisen ihmisen sinuun kohdistuva vääryys.
Vilkaise siis hihaasi, siellä on ässä.
