Unessa näin sinun itkevän. Se oli matalaa, syvää surua. Ei pinnallista, hetkellistä, ei niitä juttuja, jotka tulevat ja menevät.
Haluaisin pelastaa sinut. Viedä sinut turvaan, pois. Mutta minä en voi viedä sinua minnekään. Miltä pelastaisin sinut, omalta itseltäsi?
Minulla on oma elämäni elettävänä, sen päätökset ja taakat. Mutta vaikka minulla on voimavaroja moneen, ehdottomasti myös sinulle, sinä et ole minun. Et sillä tapaa. Ei meistä kumpikaan ole toista ylempänä (eikä välttämättä edes oikeassa tai väärässä). Kunnioitan elämääsi ja valintojasi. Ne ovat olleet sinulle oikeita kulloinkin, kaikkeen on syynsä. Ja vaikka muut eivät niitä syitä näkisi, siellä ne ovat. Sen olen oppinut, ja se auttaa myös nyt, kun katson sinua.
Silti, kun aistin surusi, tiedän, ettei kaikki ole vielä valmista. En haluaisi tiesi päättyvän – sitten joskus – näin, suru sisälläsi. Mutta ehkä sinä haluat sen nimen omaan menevän niin. Jotkut ihmiset ajattelevat, että se minkä sai piilotettua, katoaa lopulta. Minä en siihen usko.
Jotkut ihmiset ajattelevat, ettei vaihtoehtoja ole. Olen ollut yksi heistä, kunnes ymmärsin, että joskus paine ja tukaluus kasvaa juuri siksi, että löytäisimme senkin vaihtoehdon, jota normaalisti ei näy.
Silti minun on hyväksyttävä, että minä ohjaan omaa elämääni ja sinä omaasi. Sinun ei kuulu navigoida eteenpäin minun aistimusteni ja havaintojeni varassa, eikä toisinpäin. Emme voi sillä tapaa kantaa vastuuta toistemme elämistä. Itse joudumme päätöstemme seuraukset kohtaamaan, hyvät ja huonot. Siten kaikki menee oikein.
Virheitäkin on tehtävä, mutta suurin virhe on alkaa pelätä virheitä ja lopettaa eläminen. Joillain meistä on niin suuri muutoksen pelko, että päästäkseen eteenpäin sitä tulee työstää, mutta silti aina vain jos itse niin haluamme. Ei kenenkään ole pakko muuttua. Riität minulle juuri noin. Katsellessani sinua mielessäni, en liitä sinuun ehtoja tai osia, joita sinussa ei ole. Sinä olet sinä, juuri noin. Ja minä olen minä juuri näin.
Miksi sitten kumminkin olen surullinen? Koska välitän ja rakastan. Koska haluan nähdä sinut onnellisena. Se ei ole pelkkää ilmettä, hymyä tai kyyneltä. Se on energiaa, jonka aistin. Aistin, vaikken sinua edes näkisi. Häivähtävä kokonaisuus.
Mutta sinä et ole minun karjaani. Enkä minä sinun paimenesi. Ja siksi päästän irti ja annan surun tulla, sillä tämä suru on minun.
❤️:lla Riikka
Minusta ja palveluistani voit lukea lisää alta tai tästä.
