Maailma muuttuu ympärillämme koko ajan ja myös me muutumme. Ei ihme, jos meistä monia on jo usean vuoden ajan tuntunut siltä, että elämme loputtomien yllätysten ja epävarmuuden aikoja. Ensin tuli korona ja jo muutaman vuoden ajan olemme todistaneet hyökkäyssotaa Euroopassa. Myös tapahtumat itärajalla huolestuttavat. Lisäksi luonnonvarojen ehtyminen, huoli taloudellisesta toimeentulosta, lasten ja nuorten hyvästä tulevaisuudesta ja mielen hyvinvoinnista painavat mieltä.
Ei siis ihme, jos tuntuu siltä, että asiat ja tapahtumat vaan vyöryvät niskaan. Se, mikä aiemmin tuntui normaalilta, on jäänyt kauas taakse. Epävarmuus, yllätykset, kaoottisuus ja jatkuvat muutokset tekevät elämästä raskasta ja ahdistavaa. Voi hyvin tuntua siltä, ettei enää jaksa kuin sinnitellä päivä ja hetki kerrallaan. Tulevaisuus saattaa tuntua toivottomalta ja paluu normaaliin saavuttamattomalta.
Miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua? Onko mitään normaalia enää olemassakaan tai edes odotettavissa? Ehkä paluuta siihen, mikä ennen tuntui normaalilta, ei enää tule. Miten ahdistusta, huolta ja epämääräisyyden tunnetta voisi helpottaa, miten ottaa jälleen ohjat omiin käsiin ja johtaa omaa elämää ilosta, elämänvoimasta ja valoisasta mielestä käsin?
Se, että paluu normaaliin, tuttuun ja turvalliseen ei enää toteudu, ei kuitenkaan tarkoita, että tulevaisuus vain vyöryisi päälle. Juuri sen vuoksi, että ympäristömme ja myös oma toimintaympäristömme ja elämänpiirimme muuttuu nopeasti ja usein yllättävästi, niin entistä keskeisemmäksi taidoksi elämässä nousee uteliaisuuden taito.
Uteliaisuus edistää itseohjautuvuutta, henkistä sopeutumiskykyä, luovuutta, joustavuutta ja muutoskyvykkyyttä. Uteliaisuus helpottaa sosiaalista kanssakäymistä ja on avain onnellisempaan elämään ja iloon. Uteliaisuus on ihmisen elämisen ja eloonjäämisen edellytys, ilman meihin rakentunutta uteliaisuutta emme olisi tässä.
Eloonjäämisen kannalta uteliaisuus on ollut ja on ihmisen tärkein ominaisuus. Uteliaisuus suojelee elämää ja se palvelee turvallisuuden tarvettamme. Uteliaisuuden takana on arvioitu olevan turvallisuuden tarpeen lisäksi myös kontrollin tarve. Uteliaisuus auttaa ihmistä sietämään pelkoa, riskejä ja epävarmuutta. Ihminen ikään kuin pyrkii saamaan otteen tilanteesta ja päästä ajan tasalle siitä, missä mennään.
On totta, että uteliaisuus nähdään arjessa usein epäsuotuisassa valossa: tungetteleva utelija on raivostuttava ja sietämätön. Perinteisesti uteliaisuus liitetään turhaan urkkimiseen, huonoihin käytöstapoihin ja yksityisyyden rajojen ylittämiseen. Utelias voi saada myös hankalan ihmisen leiman. Lakkaamaton uteliaisuus voi usein häiritä toisia.
Parhaimmillaan utelias henkilö kuitenkin välittää lämpöä ja se jos mikä tuntuu ihmisestä positiiviselta ja kohottavalta. Ihminen kokee, että toinen on kiinnostunut ja haluaa hyvää. Uteliaisuus on tärkeä ainesosa hyvissä kohtaamisissa aina silloin, kun uteliaisuuttaan osaa käyttää oikein.
On myös totta, että jos uteliaisuus lähtee liikaa omassa elämässä rönsyilemään, niin siitä voi tulla mieltä ja elämää useaan suuntaa sinkoava energiasyöppö. Ihminen saattaa muuttua rönsyilevän uteliaisuuden myötä multitouhottajaksi.
Hyvä ja arkinen esimerkki uteliaisuuden aiheuttaman mielihyvähormooni dopamiinin palkitsevuudesta on se tosiasia, kuinka valtavan määrän avaamme klikkiotsikoita päivän aikana vaikka aina ei kannattaisi. Houkuttelevat sanat “Tiesitkö, että..” ja ”Juuri nyt…” antavat vinkin siitä, että klikkaus antaa meille palkinnon. Ja niin aivomme tekevätkin, vaikka jutun sisältö todellisuudessa olisikin pelkkää höttöä. Uteliaisuus on näin arkipäiväisten ympyröittemme ytimessä ihan huomaamattammekin.
Mieti siis, mihin haluat käyttää uteliaisuuttasi. Mikä on sinulle merkityksellistä ja tärkeää? Millainen uteliaisuus ihmisiä, asioita ja paikkoja kohtaan tukisi sinua, arvojasi ja sinulle merkityksellistä elämää? Miten toisaalta suojella itseäsi liialta uteliaisuuden rönsyilyltä ja vaalia omaa jaksamista?
On tärkeää tunnistaa omat tarpeet tässä hetkessä ja toimia sen mukaan. Jos arjen haasteet antavat myöden, voi hyvin ottaa riskejä ja antaa uteliaisuuden viedä. Jos on elämässä meneillään paljon arjessa ja esimerkiksi ruuhkavuodet päällä, saattaa olla parempi pitäytyä enemmän tutussa, turvallisessa ja rutiineissa. Joka tapauksessa omaa uteliaisuuttaan voi aina kehittää.
Uteliaisuutta on tärkeää kohdistaa myös itseen ja kysyä, millaisia tunteita minussa herää, mitä ajatuksia ja toimintamalleja itsessäni syntyy tietyissä tilanteissa ja kohtaamisissa. Näiden pohtiminen saattaa olla ratkaisevaa tulevaisuutesi kannalta.
Seuraavassa sinulle muutama kysymys oman uteliaisuutesi pohdintaan ja sen kehittämiseen oman elämänvoiman ja ilon kartuttamiseksi.
Miten oma uteliaisuutesi ilmenee arjessasi?
Oletko viime aikoina tutustunut uuteen ihmiseen, asiaan tai paikkaan?
Tunnistatko itsessäsi, että kyselet paljon ja otat selvää kiinnostavista asioista, ehkä jopa sinulle aivan vieraista asioista?
Milloin viimeksi irtaannuit totutuista tavoistasi ja rutiineistasi?
Kuunteletko toista ihmistä, myös silloin, kun tiedät olevasi oikeassa?
Onko uteliaisuutesi vienyt sinut mielenkiintoisiin paikkoihin ja kohtaamisiin, entä tulevaisuudessa, voisiko uteliaisuus toimia tienviittanasi?
Nytkin on paljon erilaisia tapahtumia, saattaisiko uteliaisuutesi kuljettaa sinut johonkin niistä?
Tutustu työhöni täältä