Oletko koko elämäsi ajan tuntenut, että sinun huolesi ja murheesi ovat mitättömiä? Onko jatkuva valmiustilassa eläminen muita varten jäänyt pysyväksi olotilaksi? Sairastuitko lapsena hylkäämisen pelkoon? Oletko kannatellut tai jäänyt vanhempasi lohduttajaksi, huolehtijaksi kenties hengenpelastajaksi? Lopulta olet kokenut ainoaksi vaihtoehdoksi haudata omat murheesi, ajatuksesi, tarpeesi, tunteesi ja huolesi syvälle sisällesi.
Lausahduksesta: olit niin kiltti lapsena, on tullut loppuelämän kirous. Jatkuvassa valmiustilassa eläminen on elämistä tietämättä kuka oikeasti itse on. Tunnistatko tästä itsesi?
Olen itse ollut vuosikymmeniä jatkuvassa valmiustilassa pienestä lapsesta lähtien niin, etten häiritsisi kotona ketään, että olisin mahdollisimman huomaamaton kiltti kuuntelija ja kannattelija. Koin, että omat tunteet ja ajatukset piti piilottaa, jotta perhe selviytyisi päivästä toiseen. Omiin murheisiini ei lohdutusta tippunut. Lopulta jäin myös toisen vanhempani hyvin negatiivisen asenteen ja jatkuvan valittamisen ja lannistamisen jalkoihin pitkälle aikuisikään saakka. Työnsin omat tarpeeni syrjään sillä seurauksella, että lopulta en enää tunnistanut omia tarpeitani. Kun itse sitten sairastuin uupumukseen, tuli jatkuvassa valmiustilassa ja kannattelijana eläminen tiensä päähän. Heitin ylitunnollisen kiltin tyttären ja huolehtijan hanskat naulaan. Tunnistin hyvin vahvasti, että näin ei voi jatkua. Se on mahdollista myös sinulle. Laadin sinulle alle käytännöllisen reseptin, miten sinäkin voit onnistua, toimia itsesi parhaaksi, palauttaa omanarvontunteesi ja alkaa vihdoin elää omaa elämääsi.
Kaikki alkaa siitä, että alat tarkastella omaa elämääsi uudesta näkökulmasta, myötätunnosta ja omanarvontunnosta käsin. Tämä tarkoittaa käytännössä, että listaat ensiksi ylös asiat, joita teet oman itsesi vuoksi ja ne asiat, joita teet jonkun toisen vuoksi. Vertaile ja tee havaintoja: minkä asioiden haluat jatkuvan ja mihin haluat muutoksen. Tämän jälkeen tarkastelet, millä tavoin pidät oikeasti itsestäsi huolta ja teetkö ylipäätään asioita, jotka ilahduttavat sinua itseäsi. Kolmanneksi teet toivomasi elämäntilanteen suunnitelman, esimerkiksi aluksi kahdeksi viikoksi eteenpäin. Suunnitelmaan kirjoitat ylös, miten tulet pitämään itsestäsi huolta paremmin käytännössä ja mitkä asiat tekevät elämästäsi elämisen arvoisen. Neljänneksi otat vastuun elämästäsi, ryhdyt toimeen ja toteuttamaan suunnitelmaasi.
Toimeliaisuus ja että teet elämästäsi mielekkään ja tasapainoisen lisää elämänhallinnan ja itsesi johtamisen tunnettasi, itsesi hyväksymistä ja arvokkaana pitämistä. Elämäsi ei ole riippuvainen toisten mielipiteistä.
Artikkelikuva SHVETS production on Pexels
