Välillä tuntuu, että elämme ajassa, joka kysyy meiltä kaikilta lähestulkoon huippu-urheilijan mentaliteettia.
Meidän tulisi olla tavoitteellisia uratykkejä ja sen lisäksi läsnäolevia puolisoita ja vanhempia, mitata herkeämättä elimistömme toimintaa ja stressitasoja älysormusten avulla ja optimoida ajankäyttömme niin, että saamme valjastettua jokaisen hetken sen täyteen potentiaaliinsa. Kasvuyritys- ja konsulttikieli onkin kuin varkain hiipinyt arkeemme median nostaessa valokeilaan toinen toistaan kovempia suorittajia.
Älkää ymmärtäkö väärin, minulla ei ole mitään supersuorittajia vastaan. Jos joku perustaa menestyvän kasvuyrityksen, siinä sivussa juoksee pari ultramaratonia ja iltaisin kokkailee lähiruoasta hymyilevälle perheelleen neljän ruokalajin illallisen – ei se ole minulta pois. Antaa mennä vaan, jos energiaa, intohimoa ja jaksamista riittää. Ongelmia tulee kuitenkin, jos ja kun poikkeusyksilöistä tehdään mittatikkuja meille arjen sankareille, joiden jaksamista ja hyvinvointia haastavat ihan tavallisetkin asiat.
Myös teknologiamurros on nostanut elämän kierroksia entisestään. Olemme jatkuvasti tavoitettavissa, saatavilla ja raportoimme elämämme tapahtumia reaaliajassa eri sosiaalisen median alustoille. Kun aamun uutinen on illalla jo muinaishistoriaa, on uutisvirtaan helppo hukkua. Myös työelämässä tahti ja kilpailu vain kovenevat ja moni joutuu tämän takia pinnistelemään äärirajoilla ja vetämään itselleen vierasta roolia.
Onneksi toisenlaisiakin, inhimillisempiä äänenpainoja on alkanut nousta esiin. Olisiko kuitenkin niin, että ihminen ei ole työtä varten, vaan työ on ihmistä varten? Entä voiko elämää ylipäätään optimoida tai onko siinä mitään järkeä? Kaiken hälinän, vaatimusten ja kilpailun alle uhkaa kadota se, mistä elämässä lopulta on kysymys. Minulle hyvä elämä on esimerkiksi kiireettömiä kohtaamisia läheisten kanssa, itselle tärkeistä asioista nauttimista, arjen pieniä suuria hetkiä, ajoittaista päämäärättömyyttä, hiljaisuuden kuuntelemista ja rakastamista.
Yksinkertaistetaan vähän. Koska ihminen ei ole kone, niin ehkä ihmistä ei myöskään ole tehty toimimaan kuin konetta? Ihmisyyden kauneus ja viehätys piilee juuri inhimillisyydessä, erehtyväisyydessä, haaveissa, outouksissa, haahuilussa ja kaikessa siinä, mitä on mahdotonta taulukoida tai mitata.
Ehkä voisimmekin tavoitella täydellisyyden sijaan täyttä elämää sen kaikkine puolineen.
