Kirjailija Johanna Elomaa oli itse herkkä lapsi, jonka herkkyyttä aikuiset eivät ymmärtäneet. Sen vuoksi hänestä tuntui usein, että hän oli vääränlainen ja vaikea. Uusimmassa lastenkirjassaan Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit (Bazar, 2023) herkkyys nähdään toisin: se on sankarille sopiva ominaisuus, joka auttaa seikkailijoita eteenpäin.
”Herkkyyttä ei ehkä edelleenkään nähdä sellaisena voimavarana kuin se todellisuudessa on. Halusin tuoda esiin herkkyyden eri ulottuvuuksia, herkkyyden ihmeellistä voimaa ja toisaalta herkän haasteita.
Olen huomannut, että herkkä ymmärretään usein väärin; herkkää saatetaan pitää ujona, tylynä, apeana tai vaikeana. Todellisuudessa herkkä vain kokee asioita voimakkaammin, elää välillä omissa maailmoissaan ja tarvitsee muita enemmän tilaa ja rauhaa,” Johanna Elomaa kertoo.
Näin lapsen herkkyys voi näkyä ulospäin
Johanna oli itse herkkä lapsi, jonka herkkyys näkyi ulospäin rauhallisuutena ja ehkä vakavuutenakin. Hän viihtyi yksin ja muutaman ihmisen porukassa. Isoissa ryhmissä oleminen puolestaan tuntui vaikealta.
”Olin jo lapsena aika vakava mietiskelijä ja viihdyin paljon omissa oloissani. Keksin omia leikkejä, rakastin lukemista ja kirjeiden kirjoittamista kirjekavereille ja myös mielikuvitusystäville. En pitänyt riehumisleikeistä, vaan paljon rauhallisemmasta olemisesta.
Jo lapsena olin yhden ihmisen tyyppi, eli en oikein osannut olla ryhmässä tai näkyvästi esillä. Tunsin oloni paljon kotoisammaksi yhden ihmisen seurassa. Muistan, että ärsyynnyin jo lapsena erilaisista äänistä ja vahvat tuoksut häiritsivät. Aistin myös helposti tunnelmia kodin ilmapiirissä. Tunsin, milloin ilmassa oli kätkettyä surua, milloin taas iloa ja kepeyttä.”
Kerro lapselle, että hän on hyvä juuri omana itsenään
Johanna muistaa omasta lapsuudestaan kokeneensa, että hänen olisi pitänyt olla toisenlainen.
”Tunsin usein, että olin vääränlainen ja vaikea. Olisin halunnut kuulla, että olen hyvä juuri sellaisena kuin olen. Vaikka minulla on erilaisia ominaisuuksia, ja jotkut asiat, kuten sosiaaliset tilanteet ja hälyisä ympäristö tuottavat minulle hankaluuksia, toiset asiat luonnistuvat minulta taas paremmin.
Uskon esimerkiksi luovuuden kumpuavan usein herkkyydestä kokea ja nähdä maailmaa. Tahtoisin, että kaikki herkät lapset näkisivät herkkyytensä voimavarana, ja heitä kannustettaisiin olemaan rohkeasti herkkä. Uskon, että kovassakin maailmassa herkkyys on valttikortti, joka ei koskaan mene pois muodista.”
Mitä sanoa lapselle, jota pelottaa?
Moni muistaa vielä aikuisenakin, että on lapsena pelännyt vähän erikoisiakin asioita. Lapsi ei välttämättä uskalla tai edes halua puhua peloistaan aikuiselle ja jää siksi pelkonsa kanssa yksin. Loppujen lopuksi pienikin asia saattaa helpottaa lapsen pelon tunnetta ja auttaa häntä kohtaamaan pelkojaan.
”Lapsena pelottavissa tilanteissa minua olisi helpottanut tieto siitä, että kaikkia muitakin pelottaa, ja etten ole pelkojeni kanssa yksin. Nyt tiedän, että pelko on yksittäinen tunne, joka menee kyllä ohi. Olisin toivonut, että erilaisista tunteista ja erilaisuudesta olisi puhuttu lapsena enemmän”, Johanna pohtii.
”Lapselle, jota pelottaa, haluaisin sanoa sen, että kyllä aikuisiakin pelottaa ja vähintään yhtä paljon.
Toisaalta pelko on monesti myös jonkin asian jännittämistä, mikä taas tarkoittaa sitä, että käsillä saattaa olla jotain merkittävää. Jos metsäpolulla vastaan tulee karhu, silloin kannattaa vähän pelätäkin, sillä sellainen pelko pitää meidät hengissä. Mutta useimmiten pelot ovat aiheettomia, ja siksi niille ei kannata antaa elämässään pääroolia.”
Tutustu TÄSTÄ Johannan uuteen lastenkirjaan Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit. Tarinan avulla voi käsitellä lapsen kanssa herkkyyden vahvuuksia sekä haasteita, ihmisten erilaisuutta, erityispiirteitä ja asioita, jotka ovat lapsen mielestä pelottavia.
