Tytär perii äidiltään paljon muutakin kuin kasvonpiirteitä tai vartalon muodon. Monesti äitien perinnöt ovat hyvin hienovaraisiakin asioita, joille saatamme olla itse sokeita. Esimerkiksi naisena olemisen hyväksytyt tavat sekä uskomukset siitä, mikä on kiellettyä tai väärin, siirtyvät äideiltä tyttärille. Ilmiöön liittyy usein myös äidin ja tyttären hankala suhde. Uutuuskirjassaan Äitihaava – tyttären raskas perintö (Bazar, 2023) kirjailija ja hyvinvointikouluttaja Katri Syvärinen kertoo, miten tämä äitihaavaksi nimetty ilmiö voi näkyä käytännössä:
“Suhde äitiin voi esimerkiksi tuntua selittämättömällä tavalla vaikealta ja ristiriitaiselta. Äiti saattaa olla tytärtään kohtaan arvosteleva tai vaativa ja hän voi mitätöidä, syyllistää, kyseenalaistaa tai häpäistä tytärtään tämän valinnoista.
Äidin on voinut olla vaikea virittäytyä tyttärensä tarpeisiin, jolloin tämä on joutunut jo nuorena herkistymään ympäristön tarpeille ja mukautumaan niihin. Toisaalta äiti saattaa ottaa tyttären uskotukseen niin, että tyttärestä tulee terapeutti, auttaja tai vanhempi, jota äidillä itsellään ei ole ollut.
Mutta kipukohdat ja rajoittavat uskomukset voivat periytyä toimivissakin äiti-tytärsuhteissa. Äiti voi esimerkiksi tyttären kuullen vähätellä itseään, jolloin tytär oppii kohtelemaan itseään samalla tavalla. Äiti saattaa suoraan tai rivien väleissä antaa ymmärtää, millaisena nainen on hyväksytty ja millaiseksi hän odottaa tyttärensä kasvavan.
Jos äiti itse aina uhrautuu perheen puolesta ja vähättelee omia tarpeitaan, hän näyttää samalla tyttärelleen mallia uhrautuvasta äidistä. Uhrautuminen ei pitkällä tähtäimellä ole kestävää, sillä omien tarpeiden ja tunteiden tukahduttaminen muodostaa pohjan kyynisyydelle ja katkeruudelle. Näin marttyyrin rooli ja arvottomuuden tunne siirtyvät naislinjoissa eteenpäin.”
Jo se auttaa, että tiedostaa, mitä äidin ja tyttären suhteessa tapahtuu
Moni ajattelee, että äitiys on jollain tavalla pyhää, eikä äidin ja tyttären suhteen ristiriidoista pitäisi puhua ainakaan ääneen. Kipeät asiat tai hankalat välit äidin kanssa eivät kuitenkaan poistu sillä, että niistä vaietaan. Syvärisen mukaan voi aloittaa vaikka siitä, että myöntää itselleen, että suhde omaan äitiin on haastava:
“Salli itsellesi se ajatus, että suhde äitiin (ja samalla suhde itseen) on tavalla tai toisella kipeä. Äitihaava on siksi muhinut naislinjoissa niin pitkään, ettei aiheesta ole oikein ollut lupaa puhua – sen sijaan on pyritty vaalimaan myyttiä täydellisestä äidistä. Naiset ovat pienentäneet itseään, jotta eivät vain suututtaisi ketään. Mutta jo pelkästään piilossa olleen kokemuksen näkyväksi tekeminen voi olla hoitavaa. Vika ei olekaan sinussa!”, Katri Syvärinen kannustaa.
Kun asian tiedostaa ja tunnustaa itselleen, voi myös alkaa tehdä asialle jotain. Katri Syväriselle asian työstäminen on ollut käänteen tekevä kokemus:
“Kuten moni äitihaavan kokenut tytär, minäkin olen kokenut jonkinlaista läheisriippuvuutta: en ole uskaltanut sanoa ihmisille ei, koska olen pelännyt menettäväni heidät. Äitihaavan hoitamisen myötä olen oppinut asettamaan rajoja paitsi suhteessa äitiin, myös suhteissa kumppaniin ja ystäviin. Sitä mukaa kun olen oppinut ymmärtämään äitihaavan eri puolia, on ollut helpompi päästää irti riittämättömyydestä.
Syyllisyys on helpottanut: olen ymmärtänyt, että minä en voi olla vastuussa äitini kivusta. En voi ottaa kaikkea vastuuta ihmissuhteen hoitamisesta, sillä puolet siitä kuuluu toiselle osapuolelle. Minä voin tehdä vain oman osuuteni, en enempää.
Erillisyys ei enää ole pelottavaa. Uskallan nykyään ottaa reilusti tilaa itselleni ja huolehtia omista tarpeistani – vähättelin niitä ja pyytelin niitä anteeksi liian pitkään! Olen opetellut puhumaan vaikeistakin asioista ja kohtaamaan tunteita, joille ei lapsuudenkodissa ollut tilaa. Se on tuonut ihmissuhteisiini selkeyttä, rehellisyyttä ja aitoa yhteyttä, jossa toisen kokemusta ei tarvitse arvailla eikä lukea rivien välistä.
Jotta äidit ja tyttäret voisivat paremmin – nyt ja tulevaisuudessa
Äitihaava on kirjoitettu kaikille äideille ja tyttärille, jotta sukupolvelta toiseen siirtyvistä vahingollisista taakoista ja uskomuksista olisi helpompi päästää irti. Syvärinen kirjoittaa Äitihaava-kirjassaan:
“Toivon, että saat kirjasta tienviittoja kohti terveempää suhdetta itseesi ja läheisiisi. Toivon, että opit hellittämään hyväksynnän tarpeesta ja otat elämässäsi rohkeasti tilaa itsellesi. Maailma tarvitsee naisia, jotka eivät enää pyytele itseään anteeksi.”
Hän toivoo myös, että äitihaavaa ja sen käsittelemistä ei nähtäisi äidin ja tyttären välisenä taisteluna:
“Äitihaavan hoitaminen ei ole vastakkainasettelua äitien ja tyttärien välillä, ei kiittämättömyyttä eikä uhriutumista. Se ei ole äitien syyttämistä – vaikka se herkästi sellaiseksi koetaankin.
Sen sijaan äitihaavan hoitaminen on sitä, että alamme ymmärtää tunnekuorman periytymistä, kipukohtien syntymistä ja hoitamista sekä rajoittavien uskomusten purkamista. Opettelemme tietoisesti toimimaan eri tavalla kuin edelliset sukupolvet – ja annamme itsellemme anteeksi sen, että se on välillä kamalan hankalaa.”
Äiti, älä murehdi menneitä – näytä mallia hoitamalla omaa äitihaavaasi
Moni äiti kokee ahdistusta siitä, että on jo ehtinyt siirtää omia haasteitaan eteenpäin tyttärilleen. Siitä ei kuitenkaan kannata syyttää itseään. Jo uskomuksista ja niiden periytymisestä tietoiseksi tuleminen on valovuoden mittainen harppaus eteenpäin, Syvärinen kannustaa.
“Jos olet itse äiti, älä murehdi sitä, millaisia haitallisia malleja olet ehkä jo välittänyt eteenpäin omille lapsillesi. Jo tietoisuus asiasta ja halu käsitellä sitä riittävät muutokseen sinun osaltasi. Teet tyttärillesi suurimman palveluksen, kun hoidat omaa äitihaavaasi ja näytät heille esimerkkiä omasta voimasta ja rajojen asettamisesta, vaikka välillä keikahtaisitkin oman äitisi käytösmalleihin.”
Katri Syvärisen uraauurtavasta kirjasta voit lukea lisää <<<< TÄSTÄ >>>> ❤️
Äitihaava on kirja sinulle, joka…
…tiedät, ettei äitisuhteessasi kaikki ole kunnossa, mutta et ymmärrä, mistä ongelmat johtuvat (tai olet saanut niistä syyt niskoillesi).
…olet kokenut äitisi puolelta mitätöintiä, jatkuvaa kritiikkiä, manipulointia tai häpäisemistä.
…tunnet, että suhde äitiin on ristiriitainen, mutta kokemukselle on vaikea löytää sanoja. Sinun on vaikea sallia itsellesi surua, kiukkua tai pettymystä suhteessa äitiin.
…olet perinyt kotoasi rajoittavia uskomuksia, kuten: ”Vaikka tekisin mitä, en koskaan ole tarpeeksi.”
…koet syyllisyyttä, jos et toimi äitisi toiveiden mukaan (ja toivot, että tunne voisi vihdoinkin hellittää).
…et ole tullut kotona nähdyksi ja hyväksytyksi. Piilottelet eri puolia itsestäsi saadaksesi äidin, muun perheen tai ympäristön hyväksynnän.
…haluat oppia elämään vapaammin, asettamaan rajoja ja tekemään itsesi näköisiä valintoja.
…haluat keventää suvussasi kulkevaa henkistä taakkaa etkä halua siirtää tyttärellesi omia epävarmuuksiasi ja tunnekuormiasi.
Löydät kirjan TÄÄLTÄ
