Kun päivissämme on asioita, jotka saavat meidät innostumaan ja ruokkivat sisintämme, ne tuovat elämäämme seikkailun ja vapauden tuntua. Elämässä on kuitenkin myös realiteetteja; paljon asioita jotka vaativat ennalta suunnittelua ja järkevyyttä…mutta onko järkeily kumminkaan aina järkevin vaihtoehto?
Jos nostamme aina järkeilyn ja loogisuuden intuition ja intohimon edelle, löydämme helposti itsemme toistamasta samoja tuttuja kaavoja joita seuraamalla elämä alkaa tuntua samalta päivältä kerta toisensa perään.
Meille on järjen lisäksi annettu tunteet ja intuitio. Siihen on syynsä, että jotkut asiat nostavat meissä intohimon kutsun seikkailuun, halun astua tuntemattomaan siitä huolimatta, oliko se järkevää vai ei.
Kuten kaikessa, myös järjen ja tunteiden seuraamisen välille on hyvä löytää sopivaa tasapainoa elämässä, jotta elämä tuntuisi täydeltä. Sopivasti suunnittelua ja sopivasti spontaaniutta, vakavuudelle vastapainona leikkisyyttä – sopivasti järkeä ja sopivasti järjettömyyttä.
Miten löytää sopiva tasapaino järkeilyn ja järjettömyyden välille?
Sen mitä sisimmässään kaipaa voi kuulla vain hiljentymällä omien tunteidensa ja tarpeidensa äärelle. Onko vaikkapa asioita joita ajatellessa sisälle syttyy innostuksen kipinä, mutta joille ei ole antanut tarpeeksi huomiota ja järjestänyt elämässään aikaa toteuttaa? Kenties jotain mistä haaveilee ennen nukkumaanmenoa?
Toisinaan parhaat reissut syntyvät sivupoluista tutun reitin varrella ja ikimuistoisimmat hetket tunteen johdattamista spontaaneista valinnoista. Elämässä monet asiat jotka tuovat meille suurinta iloa ja täyttymystä, tai vievät meitä kohti oman näköistämme elämää, eivät välttämättä aina ole niitä näennäisesti järkevimpiä ja siksi joskus järkevintä voi olla järkeilemättä liikaa.
