Teemmekö asioita, siksi, että vihaamme kehoamme ja haluamme sitä rankaista vai siksi, että haluamme pitää huolta itsestämme ja hoitaa itseämme?
Mikäli liikkuminen tulee siitä kohdasta, että haluamme rankaista itseämme liikkumisella, olo on usein uupunut.
Mikäli ruokavalio on pelkästään rajoittava, se voi olla poissulkeva, jopa sosiaalisiin tilanteisiin.
Mikäli peilikuva on jatkuvasti sellainen, mistä löytää vain asioita, mitä kritisoida, on vaikea nähdä, että tekisimme asioita, joista tulee oikeasti hyvä olo.
Kun lähdemme äärimmäisyyksiin ja vedämme kuukauden rangaistus ja kuritus menetelmällä, mitä tapahtuu sen jälkeen? Paino pomppaa takaisin, liikkuminen jää ja ruokavaliossa mässäillään senkin edestä, mitä hetkeen ei sallinut itselleen.
Kuinka näemme itsemme, on isosti määrittämässä sitä, mitä teemme ja miksi teemme, sitä mitä teemme.
Me voidaan myös löytää liikkumiseen sellaista kulmaa, että liikumme, koska olemme sen arvoisia. Jälkiolo on energisempi ja vahvempi. Voidaan syödä siten, että koko suolisto hyräilee ja tuottaa eufoorisia sinfonioita. Voidaan tehdä itselle asioita, joista tulee hyvä olo, jotka eivät ole rajoittavia vaan ennen kaikkea terveyttä luovia.
Sinulla ei tarvitse kurittaa itseäsi, ollaksesi tyytyväinen itseesi. Mikäli olet altis vertaamaan itseäsi, someen, julkkiksiin tai lehtien etusivuille, voi mielessä olla jatkuva tyytymättömyys. Tuo tyytyväisyys voi olla saavutettavissa, pienillä asioilla, jotka vievät oloasi, terveyttäsi, energisyyttäsi säännöllisesti parempaan suuntaan.
Jokaisella on aikaa huolehtia itsestään, sillä ne asiat eivät vaadi paljoa aikaa, jos on vähänkään ymmärrystä siitä, mitä olisi hyvä itselleen tehdä, saavuttaakseen tiettyjä terveysetuja.
Koko hyvinvointi voi olla helppoa, kivaa, sosiaalista ja sellaista, jota haluaa jatkaa koko loppuelämänsä.
