Me kaikki tiedämme jo tässä vaiheessa niitä perusasioita, mitkä vaikuttavat meidän hyvinvointiimme – ruoka, uni, liike ynnä muut.
Mutta on paljon pieniä asioita, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi. Nämä ei ole suoranaisesti mitenkään ”huonoja asioista” vaan enemmänkin me ylitehdään niitä arjessa.
Seitsämän yllättävää asiaa, jotka tekevät meidät väsyneiksi
Ensimmäinen on jatkuva puhelimen käyttö. Tämä pieni laite on hivuttautunut meidän arkeemme vuosikymmenessä ja nyt harva pystyy elämään ilman. Jatkuva puhelimen katsominen, räplääminen ja käyttö, vie meidän huomion lisäksi myös aivokemialta tärkeitä palikoita, mikäli jatkuvasti olemme kiinni laitteessa.
Toiseksi on jatkuvat äänistimulaatio. Minäkin rakastan musiikkia yli kaiken, enkä siitä ole luopumassa. Jos käytämme jatkuvasti aamusta iltaan musiikkia vaikuttamaan mielialaan, se alkaa jossain vaiheessa turruttamaan ja käytetyt aivopalikat pitää korvata. Kun otamme välillä hiljaisuutta, myös musiikki ja muut äänet alkavat kuulumaan kirkkaammin.
Kolmanneksi on jatkuva sisällä olo. Me kaipaamme aurinkoa, valoa ja sen tuomaa vaikutusta kehoomme. Loisteputket eivät korvaa elämänmahdollistavaa aurinkoa. Ja vaikka aurinko ei paista, niin ulkona on silti valoa, joka voi ruokkia meidän mielialaa ylemmäs.
Neljänneksi, pelkkää työtä eikä yhtään leikkiä. Olemme vakavaa kansaa ja työt on tehtävä. Hustlaus tekee meidät kiireiseksi ja saa tuntemaan, että teemme muka oikeesti jotain tärkeetä. Vakavuus ei salli leikkiä, taukoja ja pieniä irtautumishetkiä. Monesti emme salli itsellemme iloa, koska koemme sen ajanhukkana, tärkeällä työllemme.
Viidenneksi on liian vähän tai liian paljon liikkumista. Liika passiivisuus, kuten myös liika liikkuminen tekee meidät väsyneiksi. Jossain siinä välimaastossa on hyvä kohta, jossa liikutaan sopivalla ärsykkeellä, välillä haastaen, välillä kevyemmin. Mikäli olo on jatkuvasti väsynyt, voi miettiä omaa liikkumistaan ja suhdetta siihen.
Kuudenneksi, jatkuva katastrofien seuraaminen. On hyvä olla tietoinen mitä maailmassa tapahtuu, mutta voimme jäädä myös tunnekoukkuun näihin ja seurata 24/7 tilannetta. Meidät aivot eivät välttämättä erota sitä tunnetta, mikä näistä tulee, vaan luo aitoa hätääntymistä, pelkoa ja ahdistusta. Tämä syö valtavasti ihmisen voimavaroja. Samoja voimavaroja, jolla voisi oikeasti tehdäkin jotain, joko kriisin eteen tai oman lähiympäristön eteen.
Seitsämäs on sisäinen puhe. Emme välttämättä edes pysähdy sen äärelle, mutta sisäinen puhe voi olla tosi kritisoivaa, negatiivista tai uhkakuvia luovaa. Tämä pitää meidät jatkuvassa valmiustilassa, joka syö meidän elinvoimaisuutta. Jokaisella on sisäinen puhe olemassa, mutta miten suhtaudumme siihen, vaikuttaa siihen, miten se meihin vaikuttaa.
Ratkaisu? Vähennä ja järkeistä kivoja ja tärkeitä juttuja elämässäsi. Pysähdy ja tarkastele mitä ylikäytät, mitä alikäytät ja tee pieniä hienosäätöjä. Me olemme oppineet tietynlaisen automaation ja vaikeinta on usein muuttaa tuota käyttäytymistä. Se kuitenkin palkitsee, sillä kun opettelemme olemaan ilman puhelinta, musiikkia, uutisia, vakavuutta ja muita tekijöitä, voimme itseasiassa vasta alkaa nauttimaan niistä. Meidän aivokemia ei ole loputon ilopankki, vaan tarvitsemme järkevää suhtautumista omaan kehoomme. Me jokainen voimme opetella pieniä askeleita, jotka lopulta tuovat meille sitä kaivattua jaksamista.
Tsemppiä hienosäätöön!
Teemu Syrjälän uutuuskirja Paluu juurille – Tunneyhteydessä luontoon muistuttaa, miten luonto voi auttaa meitä kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Tutustu kirjaan tästä.
