Elämä on toisinaan yhtä hässäkkää. On työt, opinnot, deadlinet, hoidettavat asiat, ihmissuhteet ja harrastukset. Mieli kiertää jatkuvasti asiasta toiseen, tämä on muistettava ja tuo on tehtävä. Joku sanoo, että olisi hyvä rauhoittua, ja olisihan se, mutta miten sen teet tällaisen arjen keskellä? Kun tekemättömät tehtävät hengittää niskaan, on toisinaan hyvin vaikea löytää rauhoittumisen tila. Ahdistus saattaa puristaa rintaa, rauhoittuminen ja hidastaminen tuntuvat vain asioilta suoritettavien joukossa. “Mitä tässä nyt sellaista joutaa”, sanoo pieni ääni sisällä.
Luonto auttaa olemaan läsnä vaikeiden tunteiden kanssa
Elämäni varrella olen monet kerrat vaikean asian tai tunteen kohdatessani mennyt metsään. Muistan teini-iän haastavia hetkiä, kun kyyneleet polttivat silmiä ja ahdistus puristi rintaa. Kiskoin kengät jalkaan ja juoksin lähimetsään. Siellä kuljeskelin ja saatoin istahtaa pitkäksi aikaa puron varrelle tai puun juurelle. Katselin puiden huojumista tuulessa. Ja siellä kyyneleet löysivät tiensä ulos. Ahdistus suli puron virtoihin ja suru laskeutui jonnekin maan multakerroksiin.
Luonto auttaa selvittämään ajatuksia
Metsään olen mennyt miettimään, selkeyttämään ajatuksiani. Kun olen stressannut työasioita, kun en ole tiennyt mitä tehdä tai kun mieli on käynyt ylikierroksilla. Luontoympäristö rauhoittaa koko kehoa ja mieltä.
Luonnossa voi olla sellainen kuin on
Lähimetsän puut ovat nähneet minut monenlaisessa mielentilassa. Niiden luo olen mennyt, kun on itkettänyt, surettanut, tai ollut yksinäinen olo. Toisaalta ne ovat todistaneet myös onnellisen hymyni, silmieni tuikkeen ja elämäniloni. Joskus maleksin polkuja laahustavin askelin, toisinaan hypähtelen silkasta riemusta. Luonnossa voi olla sellainen kuin on, kaikkine tunteineen ja ajatuksineen.
Luonto kuuntelee -aina
Kun mietin, lähdenkö maailman toiselle puolelle reppureissaamaan ja jätän kaiken tutun, kun palasin matkoiltani ja muistelin matkojeni muistoja. Kun koin ensimmäistä kertaa läheisen ihmisen menetyksen. Kun puhuin puhelimessa uuden tärkeän ihmisen kanssa. Kun sydän tuntui särkyvän ja kun olin maailman onnellisin. Aina olen palannut metsään. Tunteakseni kannattelevan maan ja ollakseni paikassa, jossa on aina lohtua ja rauhaa, vaikka muu maailma tuntuisi olevan ylösalaisin.
Mene siis metsään. (Tai lähipuistoon, jonnekin missä on puita.) Mene silloin kun tuntuu ettet millään ehtisi. Hengitä. Hengitä niin että tunnet hengityksen vatsanpohjassa. Rentouta hartiat. Hengitä rauhallisesti sisään ja ulos, nenän kautta, jos mahdollista. Toista kymmenen rauhallista hengitystä. Nosta katseesi puiden latvoihin. Heiluvatko ne tuulessa? Pysähdy hetkeksi katsomaan heiluvia puiden oksia.
Olen kasvanut luonnon äärellä. Monet lapsuusmuistoni liittyvät leikkeihin metsässä. Luonto on erottamaton osa minua. Mutta ymmärrän, että on paljon ihmisiä, joille luonto on vieras, pelottava ja tuntematon. Haluaisin kannustaa ihmisiä tutustumaan luontoon, koska olen itse kokenut luonnon merkittävän vaikutuksen hyvinvointiini.
Millaisia muistoja sinulla on luonnon lohdutuksesta elämäsi käännekohdissa?
