Kaamosajan pimeys, ruuhkaiset kauppakeskukset, paljon tapahtumia, konsertteja, juhlia, joulutoreja… kaikkea tiivistettynä muutamaan hassuun viikkoon vuodessa. Joulunalusaika on monella täynnä menoa ja meininkiä. Kivaakin tekemistä voi olla liikaa, jolloin kaikkeen alkaa turtua ja ilo katoaa suoritusten jalkoihin.
Vielä muutama vuosi sitten muistan jo marraskuun alussa vetäneeni aina syvään henkeä ennen kuin sukelsin loppuvuoden sakeaan suorituspilveen. Juhlakausi alkoi kahden lapsen syntymäpäivillä marraskuussa ja jatkui iloisesti jouluun asti koulun ja harrastusten joulunäytösten ja konserttien merkeissä. Jossakin välissä sitten lahjaostoksia, pikkujouluja, joulukorttiaskarteluita, kodin koristelua ja ties mitä muistamisia mummeille, kummeille, naapureille, työkavereille, opettajille, päiväkodin hoitajille jne. Muistettavien asioiden ja metatyön määrä triplaantui aina joulun alla ja sisäinen stressitaso sujuvasti siinä mukana. Pahimmillaan vietin monet joulupyhät vielä vuorotöissä, koska olivathan ne rahakkaita pyhiä. Seuraavan kerran happea sain yleensä vasta tammikuussa.
Nykyään osaan jo ottaa rennommin. Olen jättänyt paljon taakse sellaisia “velvollisuuksia”, joita kuvittelin olevani velvollinen tekemään tai joiden tekemättä jättäminen nosti aiemmin huonon omatunnon pintaan. Olen opetellut irtipäästämään myös monesta jouluperinteestä, joita en aiemmin osannut edes kyseenalaistaa. Tein asioita vanhasta tottumuksesta, enkä suinkaan omasta todellisesta halusta.
Sanotaan, että joulussa tärkeintä on tunnelma ja sen oivaltaminen on minulle ollut ratkaiseva tekijä. Olen kysynyt itseltäni monta kertaa “kummasta jää lapsilleni paremmat muistot: siitä, että suoritan pakolla ja pinna kireällä muka-jouluun-kuuluvat-velvoitteet vai rentoutumalla ja tekemällä asioita sydämestäni?” Valitsin kääntyä jälkimmäiseen tapaan sekä keskittyä niihin asioihin ja ihmisiin, jotka oikeasti merkitsevät.
Pimeä vuodenaika kutsuu luontaisesti hiljentymään, hellittämään ja pysähtymään. Luonto on vetäytynyt lepoon ja niin olisi meidän ihmistenkin hyvä tehdä. Olemme osa luontoa ja sen kiertokulkua ja meissäkin on syvään koodattuna levon tarve. On suorastaan hulluutta lisätä kierroksia ja säntäillä kovalevy punaisena paikasta toiseen, jos oikeasti keho ja mieli kaipaa hiljaista tilaa. Oletko koskaan pysähtynyt kyseenalaistamaan omia odotuksia ja asenteita joulusta? Jos jokin vaatii sisälläsi suorittamaan ja juoksemaan paikasta toiseen, niin kenen ääni tai mikä tunne se todellisuudessa on? Mitä oikeasti kaipaat juuri nyt? Mistä kumpuavat uskomukset ja perinteet? Olisiko aika jättää joitakin perinteitä pois?
Minkälainen olisi sinun unelmien joulu tunnelmaltaan? Voisitko mennä sitä kohti sisäisesti jo nyt?
Mistä syntyy sinun joulutunnelma? Tunnelma tarkoittaa sinun sisäistä tunnetilaa. Minkälaisessa tunnetilassa vietät loppuvuoden viimeiset viikot ja päivät? Jääkö sinulla aikaa pysähtyä ja peilata taaksepäin myös kulunutta vuotta ja sen tuomia kokemuksia sekä oppeja? Loppuvuosi ja erityisesti joulukuu olisi hyvä varata aidosti aikaa kääntyä sisäänpäin ja tehdä itsensä kanssa tilinpäätös kuluneen vuoden tapahtumista. Elämä ei ole mikään suoritusputki, jonka läpi vain juostaan kieli vyön alla. Omasta oravanpyörästä on hyvä hypätä välillä sivuun ja tarkastella kaikkea eri näkökulmista. Mikä on sinulle tärkeää eli mistä et halua luopua ja toisaalta mikä on tullut tiensä päähän? Mistä olet henkisesti valmis päästämään irti?
Omia valintoja ja päätöksiäni helpotti huomattavasti, kun aloin punnita asioita enemmän sydämellä kuin mielellä. Pystyin helposti luopumaan mm. joulusiivouksesta, joulukorttien tekemisestä, itsetehdystä jouluruuasta sekä suurimmasta osasta lahjojen ostoa. Oikeasti haluan tarjota lapsilleni kiireettömän joulun, iloa pienistä asioista, enemmän läsnäoloa ja rennon tunnelman. Huomasin joulun nimittäin herättävän omankin sisäisen lapseni eloon! Sisäinen lapseni rakastaa joulua, joulukoristeita, yhteistä oleilua ja sitä hiukan maagista joulun tunnelmaa. Sekä suklaata ;).
Mikään lahjavuori tai viimeisen päälle suunniteltu joulumenu ei korvaa poissaolevaa, kiukkuista, päihtynyttä tai väsynyttä vanhempaa. Huomasin, että sisäinen lapseni myös suri edelleen niitä menneisyyden jouluja, kun kuningas alkoholi vei vanhempien huomion ja läsnäolon pois. Otin nekin sisäisen lapsen kokemat surun ja turvattomuuden tunteet syliini ja mielikuvissani kannattelin itseäni läpi vaikeiden muistojen. Sitä suuremmalla syyllä annan nyt sisäisen lapseni nauttia turvallisesta perhejoulusta, sillä oivalsin, että siinä on kaikki mitä joululta todella haluan.
Mikäli sinä haluat punnita omia valintojasi ja sitä teetkö asioista sydämen vai järjen autopilotilla niin tässä sinulle vinkki: sydämestä annetut lahjat, toivotukset ja kortit eivät vie antajaltaan voimia, vaan saavat aikaan molemminpuolisen ilon! Pelkät järkiratkaisut eivät yleensä jätä lämmön ja ilon tunnetta jälkeensä, vaan tuntuvat pikemminkin raskailta. Se mistä käsin asioita teet tai toimit merkitsee enemmän kuin se, paljonko saat aikaan.
Sydän olkoon siis joulun ajan kompassi tästä eteenpäin! Rauhallista joulunaikaa sinulle ja läheisillesi.
