Turvan kokeminen on minulle yksi tärkeimpiä arvoja elämässäni.
Aina ei kuitenkaan ole ollut niin.
Meillä on jokaisella omat historiamme, omat taakkamme. Omat tarinamme, joiden kautta olemme kasvaneet tähän maailmaan ja jollaisen linssin läpi sitä tarkastelemme.
Minun kokemuksessani turvaton olo oli osa tarinani pohjaa — niin pitkältä ajalta, että se oli minulle arkipäivää.
Minulle oli aivan tavallista on se, että kehoni on jatkuvassa panssarissa, lihakset jännittyneenä.
Etten pysty rauhoittumaan.
Että etsin jatkuvasti jotain seuraavaa asiaa, odotan jotain.
Että suoritan.
Ja ajan omien rajojeni yli.
Hermoston toiminnan kautta voidaan puhua pitkittyneestä stressitilasta, jossa sympaattinen hermostoni tottui olemaan virittyneenä — olin ikään kuin valmiudessa pakenemaan jostain hyökkäävää tiikeriä.
Ihmisellä ei tarvitse olla rajuja taustatarinoita, vaan ihan jo tavallisen arkielämän kuormittavuus pitkäkestoisesti voi saada aikaan kokemuksen, ettei mikään ole hallittavissa eikä sen keskellä voi hellittää.
Minulla meni vuosia, että opin ymmärtämään omaa kokemustani. Erottamaan, mitä virittyneisyyden ja erilaisten kehollisten oireiden taustalla oli.
Ja mitä syvemmälle olen sukeltanut somaattiseen, eli keholliseen ja kehon sisäistä kokemusta vahvistavaan maailmaan, sitä juurevammin olen käsittänyt sen, että sisäisen turvan kokemus on nimenomaan kehollinen. Ja jotta voin rauhoittua ja rentoutua, minun on ensin koettava olevani riittävän turvassa siihen.
Minun on täytynyt tutkia ja opetella, miltä turva minulle tuntuu, ja missä se tuntuu. Millaiset asiat tai yksinkertaiset arjen tilanteet saavat sen aikaiseksi. Millaiset ihmissuhteet vahvistavat sitä. Ja lopulta sen myötä, että olen sallinut itselleni hyvän, turvallisen kohtaamisen ja rauhoittumisen, olen voinut tarkastella omia valintojani ja sitä, miten elämässäni etenen virittyneisyyden sijaan turvasta käsin.
Se on ollut pitkä ja antoisa matka.
Sinulle, joka koet turvattomuutta ja ehkä tunnistat itsesi kokemuksestani — et ole yksin. Et ole viallinen. Olet ihminen.
Ja lohdullista on se, että vaikka meillä olisi taustallamme mitä tahansa tarinoita ja polkuja, ja vaikka linssi jonka läpi maailman näemme olisi millainen tahansa, voimme muuttaa tarinan kulkua toiseen suuntaan.
Vaikka olisimme aina ajautuneet tilanteisiin, jotka uuvuttavat, ihmissuhteisiin, jotka musertavat, tai paikkoihin, joissa emme koe olevamme kotona, sen ei tarvitse aina olla niin.
Voimme harjoitella kokemaan sitä, mitä emme ole koskaan ennen kokeneet.
Vahvistamaan luottamusta itseen, vaikka sitä ei olisi ennen ollut.
Kokemaan varmuutta tilanteissa, joissa ennen olisi ahdistanut.
Luottamaan omaan ääneen ja rajoihin.
Ottamaan tilaa levollisuudelle ja pysähtymiselle.
Tunnistamaan, missä on hyvä olla, mistä taas kannattaa kävellä pois.
Ja oppimaan, miltä tuntuu olla turvassa omassa kehossa ja elämässä kokonaisuudessaan.
Kurkkaa Kotona kehossa -kirja:
