Kukaan ei mene naimisiin erotakseen, eikä eroaminen ole helppoa kenellekään. Hylätyksi tuleminen sattuu, mutta ei jättäjäkään pääse helpolla. Joskus on jopa vaikea nimetä, kumpaan joukkoon tuntee kuuluvansa. Kokemukseni mukaan ihmiset eivät eroa liian helposti, vaikka nopealiikkeisiäkin lähtijöitä löytyy. Työssäni tulee enemmän näkyväksi se, että haastavissa ihmissuhteissa pysytään usien jopa oman terveyden kustannuksella. Muutos pelottaa, ja varmistusta oikealle ratkaisulle haetaan pitkään. Jokaisen ero pohtivan parin olisi hyvä ottaa aikalisä varsinkin silloin, jos tilanne tulee toiselle täysin yllättäen. Ikävä kyllä, varsinkin salaa eroa pohtineet ihmiset ovat usein jo pitkällä irrottautumisprosessissa saadessaan rohkeutta puhua siitä, että haluavat lopettaa parisuhteen. Aina ei ole jäljellä enää toivoa tai motivaatiota parantaa tilannetta. Olen kuullut monta kertaa vastaanotollani kuinka pari toteaa, että eropäätöksen jälkeen on ihmeen helppoa puhua viimeinkin avoimesti asioista, kun ei ole enää mitään menetettävää. Niinpä, kunpa tuon riski olisikin jo otettu parisuhteen aikana. Ehkä silloin erokaan ei olisi ollut vaihtoehto.
Moni pari miettii, milloin on yrittänyt suhteessaan tarpeeksi? Tärkeää on ymmärtää, että parisuhteen parantaminen ei milloinkaan ole vain toisen harteilla. Tärkeimmät kysymykset pitää kysyä itseltä. Ylipäätään eroa pohtiessa on hyvä ymmärtää, ettei syyllistä ole tarpeen etsiä, molempien vaikutus suhteen dynamiikkaan on ilmeinen. Aina tilannetta ei saada korjattua, vaikka kuinka yritetään parhaansa. Silloin voi olla viisasta hyväksyä tilanne sellaisena kuin se on ja punnita onko näissä puitteissa parempi jäädä vai lähteä? Molemmat valinnat voivat johtaa hyvään tai huonoon lopputulokseen. Yksi mahdollisuus on myös tunnustella asumuseron avulla miltä erillisyys tuntuu ja miltä kumppani näyttää kauempaa katsottuna. Mahdollisuus parempaan yhteiselämään on olemassa, mutta se vaatii molempien tahtoa muutokseen. Jos näette vielä mahdollisuuksia välillänne, kannattaa toimeen ryhtyä jo tänään, koska elämä tapahtuu nyt ja tässä, ei aikomuksissamme.
Tärkeimmät kysymykset parisuhteen parantamiseksi pitää asettaa itselle, kokemukseni mukaan näitä ovat:
Olenko tehnyt parhaani suhteemme eteen?
Pystynkö sanomaan vilpittömästi, että olen ollut niin hyvä kumppani kuin kykenen?
Olenko ilmaissut selvästi tarpeitani kumppanilleni, enkä vain odottanut, että toinen osaa tulkita minua?
Olenko pyrkinyt kuuntelemaan aidosti, mitä kumppanini tarvitsee?
Olenko osoittanut rakkautta ja kiinnostusta kumppaniani kohtaan?
Olenko pyrkinyt tutustumaan omiin kasvunpaikkoihini ja kehittymään ollakseni hyvä kumppani?
Ymmärränkö, että kumppanini ei ole vastuussa minun onnellisuudestani?
Tiedostanko, mistä syistä olen yhdessä kumppanini kanssa?
Mikä kaipaa huomiota tänään välillämme?
Uskallanko ottaa puheeksi vaikeita asioita?
Näenkö yhteisen tulevaisuuden edessämme?
Lisää kysymyksiä löydätte Parisuhteen keskustelukorteista.