Tätä hommelia käydään vastaanotollani paljon läpi. Asiakkaani saattaa tietää mitä ihmissuhdehommeleissaan haluaisi, mutta ihmettelee kun vetää puoleensa aina vain “sitä samaa shittiä”. Siinä “samassa shitissä” on yleensä toistuvia elementtejä – kenties toisissa on puolia, joita ei salli itselleen tai jotka muistuttavat kivuista, joita varhaisten hoivaajien kanssa oli. Jos jatkuvasti vetää puoleensa itsekkäitä ääshouleja, kylmiä liippastelijoita tai henkilöitä jotka avautuvat yhtä paljon kuin amebat, voi olla että kannattaa tutkia mikä itseltä on kiellettyä tai minkä kokemuksen kanssa on vielä kana kynimättä / tunteet tuntematta. Jollakin tavalla toinen kuitenkin aina heijastaa meille myös omia varjojamme. Se ei tarkoita, että olemme itse itsekkäitä vaan kenties rajattomia. Toisen avautumattomuus voi olla peili siitä, että itse aina kannattelemme, emmekä uskaltaudu kannateltaviksi – eli emme itse avaudu syvällä tunnetasolla.
Löytyykö omasta varjosta rajaamisen vaikeus, tai hankaluus keskittyä omiin tarpeisiinsa? Kokeeko, että oma tehtävä on aina olla diplomaattinen maailman loppuun asti – jotta oikeasti saisi purkaa omia tunnistamattomia aggressioitaan, kun saa olla toisen käytöksestä tuohtunut? Onko tottunut siihen, että isä / partneri on itsekäs ja tarvitseva tai poissaoleva? Tai siihen, että äiti / oma partneri tulee välillä hoivaavasti lähelle / toisinaan pysyttelee etäällä? Onko tottunut siihen, että jonkun läheisen tapa “käsitellä” tunteita on mykistyminen? Ja tällaisia läheisiä sitten pukkaakin elämään tämän tästä? Tunnetko sinä aina olevasi se, joka ponnistelee ihmissuhteissasi? Miten saatavilla varhaiset hoivaajat tunteillesi ja tarpeillesi olivat?
Näillä kaavoilla on aina suora korrelaatio aikuisuuden suhteisiimme, kunnes hiffaamme toistamamme varjopätternit ja OPETTELEMME ITSE TOIMIMAAN TOISIN. Kyse ei olekaan niinkään toisista ihmisistä vaan siitä, kuinka itse toimimme. Kun alamme ymmärtää oman toimintamme ja kaavojemme juuria, voimme opetella valitsemaan ja toimimaan toisin. Silloin muuttuu myös se, mitä vedämme puoleemme, mikä meille sopii ja mikä ei. Emme enää käy tarpeistamme kauppaa rakkauden kerjäläisinä. Turvattomasti kiintyneelle tämä tarkoittaa olonsa turvallistamista elämässä niin, että alkaa tunnistaa kumppaneita, joiden kanssa on hyvä olla (turvallisesti kiintyneitä ja sitä opettelevia).
Usein turvattomasti kiintyneet pyyhältävät suhteesta toiseen muiden turvattomasti kiintyneiden kanssa, koska se vahvistaa heidän alitajuisia uskomuksiaan rakkaudesta ja ihmissuhteista. Ristiriitaisesti kiintyneellä voi olla voimakas alitajuinen uskomus, että lopulta ihmissuhteissa kuitenkin jää yksin. Tuota uskomusta tulee sitten projisoineeksi ryhtymällä parisuhteisiin sellaisten välttelevästi kiintyneiden kanssa, jotka usein eivät pysty vastaamaan läheisyyden tarpeisiin ja sitoutumaan samalla mitalla.
Välttelevästi kiintynyt uskoo usein alitajuisesti, että muut haluavat riistää hänen vapautensa ja vaikka hän tekisi mitä, hän ei koskaan riitä. Siksi ristiriitaisesti kiintyneen tarpeet puolestaan vahvistavat hänelle tätä uskomusta.
Kun haluamme muuttaa kokemustamme ihmissuhteista, meidän tarvitsee purkaa näitä alitajuisia uskomuksiamme / tiedostaa, milloin projisoimme niitä sokkona. Itselleni on ollut älyttömän hämmentävää joskus suhteissani välttelevästi kiintyneiden kanssa, kuinka he eivät ole nähneet MINUA vaan jonkin oman pelkoprojektionsa (ja varmasti myös toisinpäin).
Toistamme sitä mihin olemme tottuneet – kunnes valitsemme tietoisesti opetella jotakin uutta
Monesti haemme parisuhteista täyttymystä sille, mitä vaille jäimme. Mutta niin kauan kuin etsimme toisista lääkettä haavoillemme, vedämme puoleemme riippuvuuden energiaa myös toisissa. Se ei edistä läheisyyttä ja rakkaudellisuutta.
Psykologiassa on termi “toistopakko”. Se tarkoittaa, että alitajuisesti yrittää luoda samat tunnemaastot kuin varhaisissa vaiheissaan, ja päästä eri lopputulokseen (silloin, kun tunnemaasto on ollut satuttava). Sitä kutsutaan eheytymisfantasiaksi. “Saisinpa tuolta isäni / äitini kaltaiselta tyypiltä sitä, mitä jäin vaille”. Se on ihan alitajuista, mutta oikeastaan aina kun vedämme puoleemme samantyyppisiä hankaluuksia ihmissuhteissa, olemme jonkin ehytymisfantasian äärellä ja luiskahdamme johonkin omaan lapsuutemme rooliin, ihan vahingossa.
Kun oppii luomaan itselleen turvaa ja hoivaa laiffissa, itsearvostus vahvistuu ja itselleen pystyy valitsemaan parempaa / han muuta kuin tähän asti. Kyse ei onneksi olekaan mistään monimutkaisesta ydinfysiikasta vaan pienestä salapoliisityöstä sydänelämänsä suhteen, oivalluksista ja sen opettelemisesta millaista olisikaan olla jonkun hyvän tyypin kanssa.
Tätä kaikkea saa tutkailla Lähelle-verkkokurssillani, lämpimästi tervetuloa.
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Kuva:Unsplash
