Rohkeus on käsite, jonka äärelle pysähdyn usein. Olen saanut monesti kuulla olevani rohkea. Minua on sanottu rohkeaksi, koska puhun avoimesti ja teen muutoksia elämässäni, jos jokin ei toimi. Itse taas ajattelen, että rohkeutta on mennä epämukavuusalueelle, esimerkiksi hypätä tuntemattomaan, tehdä juttuja, joissa voi ylittää rajansa, pelkonsa — itsensä.
Ympäristössä, jossa avoimuus ei ole normaalia, minäkin menen kuoreeni ja piiloudun. Silloin tarvitsisin rohkeutta, mutta aina en näissä hetkissä sitä löydä. Omannäköisten valintojen tekeminen, rohkeasti, heijastuu myös lähiympäristöön — kun minulla on hyvä olla sekä voimavaroja kannatella itse itseäni, muiden ei tarvitse tehdä sitä puolestani. Sen sijaan voin ehkä kannatella hetken jotakuta toista, joka etsii paikkaansa. Ehkä muiden teot, jotka koemme rohkeina, kertovat jotain omista peloistamme ja halustamme toimia samoin.
Rohkeutta vaaditaan yleensä ihan arkisissa tilanteissa, vaikka sitä ei tule ehkä ajatelleeksi.
Rohkeutta vaaditaan, kun tarvitsee kipeästi apua, muttei uskalla pyytää.
Rohkeutta tarvitaan, jotta voi saada elämässä aikaan muutosta — tuttu on turvallista, mutta usein myös jättää osan potentiaalistamme hyödyntämättä.
Rohkeutta tarvitaan myös omien virheiden ja vajavaisuuksien myöntämiseen, enemmän kuin onnistumisten hakemiseen.
Rohkeutta tarvitaan, jotta uskaltaa nauraa niille omille virheille ja vajavaisuuksille itsensä syyttelyn sijaan.
Rohkeutta lienee se, että uskaltaa olla haavoittuvainen, laittaa sanoiksi ja teoiksi sen, mitä haluaisi pelon vallitessa piilottaa.
Rohkeus merkitsee eri asioita meille kaikille. Esimerkiksi ujolle ihmiselle se on toisinaan sanoa mielipiteensä ja ajatuksensa porukassa ääneen. Sosiaaliselle ekstrovertille taas on rohkeaa välillä asettua taka-alalle ja kokea silti, että on tullut nähdyksi ja kuulluksi. Meissä kaikissa on valtavasti rohkeutta. Jotkut saavat sen käyttöönsä helposti, toiset taas saavat tehdä enemmän töitä löytääkseen rohkeutensa.
Mitä rohkeus merkitsee sinulle? Milloin viimeksi olet ollut rohkea?
