”Suru on kuin vanha, musta kissa. Se piiloutuu sängyn alle, nukkuu uuninpankolla, makaa vatsa paljastettuna auringon sillalla keskellä lattiaa, usein kissa nukkuu kerällä ja haluaa olla rauhassa. Välillä ei edes tiedä, onko kissa sisällä ja hengissä. Kissanomistajat tietävät kyllä, mistä puhun. Kissan perusolemuksesta. Se on, sen läsnäolon aistii, vaikkei se olisikaan ihan näkyvillä ja pyytämässä huomiota. Yhtäkkiä se ilmestyy piilosta esiin, puskee jalkaa, pyytää ruokaa ja silitystä. Kuten kissalla, tuntuu surullakin olevan monta elämää. Se tulee ja menee ja tulee taas. Ei kissakaan kysele, saako se tulla ja olla. Surukaan ei aina kysy lupaa saapuessaan. Joskus sille pitää antaa lupa… Suru on tunne, joka voi upottaa kauhean syvälle. Siinä on lohtua ja lohduttomuutta samaan aikaan, toivoa ja toivottomuutta, rumuutta ja kauneutta. Mutta se tuntuu aina. ” Näin kirjoitin kirjassani ”Lupa surra”.
Kun elää surun keskellä, on vaikea uskoa, että aika tekee tehtävänsä tai että surusta voi mitenkään selviytyä. Ja kuitenkin ihminen useimmin selviytyy kuin ei selviydy.
Poimin Toivon kortit-korttipakasta neljä korttia, joiden tekstien toivon tuovan vähän lohtua ja toivoa siihen, mitä saatat nyt käyt läpi.
1. Aika parantaa. Näin aika tekee, vaikkei siihen ehkä jaksa uskoa silloin, kun on vaikeaa.
2. Joskus saattaa tuntua siltä, ettei jaksa edes hengittää. Ja kuitenkin aina tulee uusi hengenveto. Se riittää juuri nyt.
3. Voimakkaat ja ikävältä tuntuvat tunteet voivat tehdä olon joskus toivottomaksi. Jos pystyt, anna tunteiden olla. Hengitys hengitykseltä voit hengittää itsesi tunteiden läpi.
4. Jonain päivänä tiedät, että selvisit tästäkin.
Toivon kortit löydät Hidasta elämää -verkkopuodista:
