Mietipä jos sinua vaivaisi jatkuvasti toisten tunteista kuormittuminen, rajojen tunnistamisen vaikeus, liiallisuuksiin menevä empatia, metelistä väsyminen, riittämättömyyden tunne, jatkuva analysointi ja murehtiminen ja ylikierroksilla käyminen. Sitten siihen tulee joku, joka toteaa, että koittaisit sinäkin kasvattaa paksumman nahan. Tai ehdottaa, että otat asiat vähemmän vakavasti. Tuntuisiko hyvältä ja kannustavalta kuulla olevansa ylitunteellinen, liian helposti väsyvä, yliherkkä tai ylidramaattinen?
Nämä ovat lausahduksia, joita moni erityisherkkä kuulee lähipiiriltään. Useilla on jo valmiiksi riittämätön ja jotenkin muita huonompi olo. Itsensä ja oman herkkyytensä ymmärtäminen ja hyväksyminen ei aina ole helppoa sellaisessa ilmapiirissä ja kulttuurissa, missä arvostetaan reippautta, itsenäisyyttä, pärjäämistä, suorittamista ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Kun synnynnäiset temperamenttipiirteet tuovat mukanaan herkkyyden ärsykkeille, taipumuksen kääntyä sisäänpäin ja prosessoida asioita syvällisesti, huomata monenlaiset hienovaraiset vivahteet ympäristössä ja aistia voimallisesti paitsi omat, myös muiden tunteet, on kovin vaikea istua siihen muottiin, jota meille tarjotaan.
Ei onneksi tarvitsekaan. Tavanomaista herkemmän ihmisen tärkein voimavara on itsetuntemus. On hyvä tietää
- Millainen minä olen?
- Miksi reagoin tietyllä tavalla?
- Mitä haluan?
- Mikä on minulle tärkeää ja hyväksi?
- Mikä ei ole minulle hyväksi?
- Miten voin pitää huolta itsestäni?
Kun on selvillä omista synnynnäisistä ominaisuuksistaan, opituista malleista ja omista tarpeistaan ja voimavaroistaan, on mahdollisuus muokata omaa sisäistä ja ulkoista maailmaansa siten, että on hyvä olla omana itsenään. Meille on valitettavasti ajan saatossa opetettu, että itsetutkiskelu on omaan napaan tuijottamista ja itsestä huolehtiminen on itsekästä. Muut ensin ja sitten vasta itse. Se on resepti, jolla moni herkkä ja tunnollinen on vetänyt itsensä aivan piippuun.
Ihmisellä on tarve tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on ja saada tukea. Kuten eräs erityisherkkä tuttuni minulle kirjoitti:
Kaipaan tukea sille herkälle pienelle tytölle sisälläni, joka haluaa vain kaikille hyvää ja joka haluaa myös tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Herkkyys ei onneksi ole pelkkää kuormittumista ja ylikierroksilla käymistä. Se on muun muassa sydäntä pakahduttavaa onnentunnetta, kauneudesta haltioitumista, myötäelämisen kykyä, tarkkanäköisyyttä, intuitiivisuutta, eläytymiskykyä, luovuutta ja elämän mysteerin ihmettelemistä.
Kurkkaa kirja:
