Tämä on tositarina työpaikalta siitä, kuinka tietoisuus- ja tunnetaidot ovat auttaneet selviämään arjen haasteista ja tuottaneet myönteisiä muutoksia.
Tuntuu, että palautumiseen on hankalaa käyttää aikaa kiireessä ja juuri silloin, kun sitä intuitiivisesti tuntisi eniten tarvitsevansa. Veerasta tuntui, että hän ei oikein saanut otetta kiireestään, kunnes pienten onnistumisten kautta hänelle nousi ymmärrys, että ei tämä tästä katoa ja rentoutumiselle vain on luotava päivittäinen rutiini. Koska elämässä tapahtuu koko ajan asioita, on tärkeää löytää tavat säilyttää hallinnan tunne sallimalla ja hyväksymällä tapahtumat sekä pitämällä huolta tasapainoisesta palautumisesta.
Veeran yrittäjävetoisella työpaikalla kävi niin onnellisesti, että viime syksystä alkoi töissä kova tahti ja töitä riitti valtavasti. Oikeastaan niin valtavasti, että tahti oli liian kova. Kaikki ihmiset kävivät ylikierroksilla ja sitten kun vielä oltiin täysin etänä, niin pahimmillaan ihmisten päivät täyttyivät niin, että saattoi olla 4-5 etäpalaveria. Kun kaikki tehtiin etänä, niin silloin sellaista luonnollista siirtymää, luonnollista tauottelua tai sitä työpöytäaikaa ei jäänyt riittävästi. Veera tiedosti koko ajan, että nyt jos koskaan kannattaisi tehdä enemmän mindfulness- harjoitteita, ja vaikka lyhyempiä, jotta keskittyminen säilyisi. Veera ajautui kuitenkin totaaliseen ylivirittyneeseen tilaan ja hänelle oli koko ajan vaikeampaan ja vaikeampaa saada itsensä muutama vuosi aiemmin oppimiensa ja hyväksi havaitsemiensa meditaatioharjoitusten pariin.
Veera kuitenkin teki mindfulnessia ja meditaatiota kiireen keskelläkin satunnaisesti. Hän teki omaa pientä tutkimusta käyttäen Oura-sormusta ja älykelloa. Hän huomasi, että aina, kun hän teki harjoitteen, hän olin keskittyneempi, kivempi muille ja sai enemmän aikaan. Veera teki merkinnät päiväkirjaan, jotta voisi itselleen todentaa, että harjoittelu ei ole huuhaata ja muistaa hyvät tulokset vielä jälkeenpäin. Harjoitus näytti tekevän yöunesta aina palauttavampaa. Mutta siitäkin huolimatta työtahti oli jotenkin sellainen, että aluksi Veera ei saanut harjoitteluun otetta. Mutta nyt tänä syksynä hän on taas saanut harjoitteluaan rytmitettyä arkeensa kunnolla. Älylaitteiden myönteiset tulokset toivat hyvän motivaation saada harjoitus rutinoitua arkeen.
Myöhemmin Veera on monesti pohtinut sitä, että mitä hänessä tapahtui, kun hän tiesi, että hänen pitäisi tehdä harjoitteita ja se auttaisi päästämään pahimmista ajatuskierteistä ja stressitilasta irti. Hän tunsi, että ei ole liian kiireen keskellä enää kiva ihminen. Hän tunsi olevansa koko ajan kuin puristimisessa; kärsivällisyys oli tosi matala ja hän huomasi ärsyyntyvänsä koko ajan tosi herkästi, mutta ei siitäkään huolimatta saanut itseään tekemään meditaatiota. Melkein vuoden ajan se oli tosi haasteellista, mutta nyt hän on päässyt siihen, että tekee mindfulness -harjoituksia päivittäin.
Veera sanoo olevansa onnellinen, että on löytänyt mindfulnessin, koska kokee olevansa äärimmäisen työorientoitunut, työkeskeinen ja suorituskeskeinenkin ihminen. Älylaitteet antavat hänelle hyvää faktaa sille, että hänen kehonsa ja mielensä tarvitsevat palauttavia meditaatiohetkiä päivittäin.
