Häpeä on ihmisen syvyyksissä oleva kuiske, joka kertoo kantajalleen tarinaa siitä, miten hän on arvoton, kelpaamaton, riittämätön ja vääränlainen. Tämä kokemus ei kuitenkaan aina ole selkeästi näkyvillä vaan se voi piiloutua tekemisen ja sopeutumiskäyttäytymisen alle.
Häpeän kuiskeen voi tunnistaa esimerkiksi siitä, että on tarve muuttaa itsessä jotain, jonka ajattelee olevan täydellinen. Täydellisyyden tavoittelu voi kohdistua vaikkapa omaan kehoon, kotiin, työuraan tai vanhemmuuteen. Vertailu muihin ja sitä kautta huonommuuden ja epäonnistumisen tunne voivat leimata mielenmaisemaa.
Häpeästä voi olla kyse silloinkin, kun elämän täyteaineena on jokin riippuvuus: netti, porno, päihteet, ostaminen tai pakonomainen liikunnan harrastaminen. Jos sisällä on tyhjyys, jota yrität täyttää, voi syy siitä että on lapsena jäänyt vaille jotain hyvin tärkeää. Riippuvuus voi tuoda hetkellistä lohtua ja syliä, mutta tarvitsevuuden aukkoa se ei lopulta täytä.
Häpeään voi viitata myös kova jännittäminen. Jos ihmiset ja esiintymisen pelottavat, voi kyse olla paljastumisen pelosta tai vaikkapa siitä, ettei oikein tiedä, miten olisi jotta kelpaisi. Kun jatkuvasti etsii hyväksyntää toisten silmistä, kadottaa itsensä. Joskus naamiot auttavat häpeästä kärsivää: ”kun esittelen itsestäni vain tämän puolen, en ole niin herkästi haavoitettavissa”.
Monelle meistä Näkymättömän Ninnin tarina on hyvin tuttu. Kun sopeutuu eikä koskaan sano avoimesti, miltä tuntuu tai mitä tarvitsee, ei tule hylätyksi, ei suututa ketään eikä tule niin syyllinen olo. Tai niin sitä voisi luulla – Ninneihinkin hermostutaan, koska he eivät koskaan sano suoraan, mitä haluavat vaan kaikki on ”ihan sama” ja ”ihan kuinka vaan” ja ”tehdään niin kuin sinä haluat”. Näkymättömyyteen turvautujalle valokeilaan astuminen voi olla hirvittävän pelottavaa. Valokeilalla tarkoitan sitä, että on lupa tarvita ja tuntea.
Häpeästä toipuminen on sitä, että tutustuu itseensä – omiin valoon ja varjokohtiin. Häpeästä kärsivät tuijottavat yleensä liikaa omia heikkouksiaan ja huonoja puoliaan. Siksi on hyvä opetella lempeyttä, armollisuutta, hyväksyntää ja myötätuntoa – itseä kohtaan.
Häpeästä toipumisen matkalla muutetaan uskomus omasta vääränlaisuudesta ymmärrykseksi siitä, että itsellä on täysi ihmisarvo juuri sellaisena kuin on. Täydelliseksi tuleminen on yksinkertaisesti sitä, että oivaltaa olevansa täydellinen – joka hetki.
Lisää aiheesta Miian Häpeästä valoon -kirjassa.
