Leggingsien ja trikoiden yleistyessä moni nainen on huomannut saman kuin minä: Periaatteessa, jos en halua, minun ei enää koskaan tarvitse pukea epämukavia farkkuja päälleni. Voiko se olla totta, mietin. Entäs virallisemmat tilaisuudet? Mutta niihinhän voi laittaa mukavan hameen (tai luxus-leggingsit). Totta se on!
Yhtälailla minun ei enää koskaan tarvitse laittaa jalkaani korkokenkiä. Siis mikäli en tahdo ja haluamalla halua. Ihan totta, ei edes häihin tai hautajaisiin! Tätä en olisi koskaan arvannut, mutta vähitellen olen havahtunut siihen, että tietenkin voin valita.
Olin nuorena taitava kävelemään koroissa, tosin ne olivat tolppamallia, eivät stiletit. Olen siitä ylpeä vieläkin. Mutta nykyisin etusijalle kiilaa kävelyn mukavuus ja helppous. Koskaan ei tiedä, milloin päätyy luontoon, ja minkä tahansa laiset korot torpedoisivat sen. Varmasti korkoja vielä joskus käytän, kun siltä tuntuu. Minua ilahduttaa ajatus, että voin kuunnella itseäni ja vapauttaa itseni asioista, jotka eivät tunnu omalta. Korkokengän kärki olkoon vain jäävuoren huippu!
Kun katsoo tarkemmin, harva asia on sittenkään pakollista
Kuinka monta asiaa olenkaan tehnyt elämässäni siksi, että “niin kuuluu”! Ei kaikilla miehillä tarvitse olla autoa, työkaluja tai armeijan natsoja. Eikä kaikkien naisten tarvitse edes kerran elämässään leipoa pullaa tai opetella kutomaan. (Saatan olla yksi näistä naisista, mutta kuvittelen edelleen jossain mieleni perukoilla, että joskus nämä asiat on edessä kaikilla.)
Kun nuoret katsovat uteliaisuuttaan aikuisviihdettä, he lähes väistämättä kuvittelevat, että jonain päivänä minunkin täytyy… Mutta entä jos ei täydykään? Entä jos olemme vihdoin tulossa aikaan, jossa ei ole pakko, sillä tavalla että todella uskomme sen? Tiedän, että matkaa yhä on, mutta kuljemme eteenpäin nopeammin kuin koskaan ennen. On meistä yksilöistä kiinni, että opettelemme tuntemaan keitä olemme ja sanomaan ei.
Itsen kuuntelu voi laajentua ja onkin mielestäni kiihtyvään tahtiin laajenemassa elämän eri osa-alueille. Sen sijaan, että valitsemme oluen ja viinin väliltä, yhä useampi havahtuu siihen, ettei heidän enää ikinä tarvitse juoda lasillistakaan alkoholia odotuksista huolimatta – elleivät he tahdo.
Ensimmäistä kertaa saamme ja joudumme miettiä valintojamme siinä, missä asiat ennen vain tehtiin. Ensimmäistä kertaa voimme hoitaa itseämme kuin vauvaa, kääriä pehmeään ja joustavaan (leggings-)asuun, pitää lämpimänä ja onnellisena. Kertoa itsellemme lempeyden sanomia, olivatpa ne kuinka pieniä hyvänsä. Vastata sydämiemme täyttymättömiin tarpeisiin. Täyttää lovet, jotka joskus jäivät ammolleen.
Elämmepä ihania aikoja!
❤️:lla Riikka
Lisää minusta ja palveluistani löydät alta tai täältä.
