Tunteet ovat toisinaan raskaita, jopa pelottavia.
Monet muutokset herättävät meissä epämiellyttäviä tunteita, koska niihin liittyy lähes poikkeuksetta rajattu näkyvyys tulevaisuudesta. On helppo ymmärtää, miksi jotkut tarttuvat niiden edessä kuntosalin tankoon tai baarikaapin pulloon. Olen itse kokeillut molempia. Kun maailma tuntuu epämiellyttävältä, haluan tunteesta eroon.
Keitän kahvit, luen kirjaa, lähden lenkille, selaan somea, käyn shoppailemassa, katson suosikkisarjaani. Ihan mitä vaan, kunhan vain saan korviketta tunteilleni, serotoniinipuuskan joka muistuttaa, että elämä on taas hetken hallinnassani. Mikäli kaipaan kovempia aineita, rakennan itselleni tavoitteita töihin, vapaa-ajalle ja ihmissuhteisiin. Näin voin koko ajan pyrkiä jonnekin, jolloin ei tarvitse olla tässä ja nyt.
Intensiivinen tekeminen voi olla pakoväylä
Eräs ystäväni totesi taannoin, kuinka hän on aiemmin elämässään vältellyt tunteidensa kohtaamista lukemalla paljon. En ole koskaan ajatellut, että näinkin voisi olla. Lukeminen, joka mielletään suureksi hyveeksi, voi sekin muodostua pakoväyläksi. Tunnen piston sydämessäni.
Elämä tarjoaa valtavan määrän ärsykkeitä, joilla lääkitä itseään. Toisinaan pieni hengähdystauko voi olla oleellinen, jopa ratkaiseva tekijä oman hyvinvointini kannalta. Vaatii kuitenkin rohkeutta ja viisautta erottaa sellaiset tunteet, jotka janoavat tulla nähdyksi ja kuulluksi, jotta ne voivat virrata solana purona kehon läpi ja jatkaa matkaa.
Tuntemattomat tunteet kuormittavat
Kun pyöritän oman elämäni kelaa taaksepäin havaitsen, että isoissa elämänmuutoksissa, sellaisissa joita en lähtökohtaisesti ole kaivannut, olen aina turvautunut johonkin tavoitteelliseen tekemiseen: intensiiviseen kirjoittamiseen, valmentamiseen, urheilemiseen tai vaikka kotioluen keittämiseen.
Kun elämä kuormittaa kohtuuttomasti on hyvä saada ajatuksia suunnattua myös kuuman pisteen ulkopuolelle. Tiivis touhuaminen on nostanut hetkellisesti itseluottamusta, jonka myötä olen tuntenut taas kelpaavani.
Jotain on silti jäänyt maton alle möyryämään ja vielä vuosien jälkeen tuntuu, että pyörät pyörivät paikoillaan. Tietyt pelot ja tunteet aktivoituvat herkästi ja niihin reagoi pienen kiukuttelevan lapsen tavoin. Pelko herää ja suojelee elimistöä uhasta, joka saattaa olla todellinen tai sitten ei. Seurauksena syntyy kuormittavuutta ja somaattista oirehdintaa.
Tuntemattomien tunteiden myötä laiminlyön elämäni yhden tärkeimmän velvoitteen: omien tunteiden avoimen ja rehellisen kuuntelemisen.
Repäise laastari irti
Monesti kuulee puhuttavan laastarisuhteesta. Siitä, että uudella ihmissuhteella ikään kuin laastaroidaan edellisen jättämiä haavoja. Laastari voi olla myös jotain muuta kuin toinen ihminen. Kuten ystäväni totesi, se voi olla esimerkiksi pakonomainen tarve lukea, oppia ja järkeistää.
Tunne saattaa olla kuin tulppa, jonka voi vetää irti vasta kun sen suostuu tuntemaan.
Se että tekee asioita, joista saa paremman mielen, ei ole väärin. Laastarin alle jäänyt haava tarvitsee silti puhdistavaa ilmaa parantuakseen, tai se alkaa märkiä. Joskus on hyvä repäistä laastari irti ja huomata, että se musertavinkaan tunne ei ole loppupeleissä muuta kuin…. niin, tunne. Sellaisen läpi voi hengittää.
Pelottaako sinua jonkun tietyn tunteen kokeminen erityisesti? Kokeile, jos seuraavista olisi sinulle apua.
-
Pysähdy
Lopeta kaikki tekeminen ja touhuaminen, älä yritä viedä tunnetta pois. Keskity vain hengittämään rauhassa.
-
Keskity vain tuntemaan
Löydä rauhallinen tila, jossa voit keskittää huomion pelkästään itseesi. Älä mieti syytä tunteelle, keskity ainoastaan tuntemaan se, ei jännittämällä vaan pyrkien rentoutumaan.
-
Kehollista
Hahmota konkreettisesti missä kohdassa kehoasi tunne tuntuu. Voit keskittää mielikuvissasi lämpöä ja rakkautta juuri tuohon kohtaan. Vaikka epämiellyttävä tunne olisi kuinka voimakas, se ei voi sinua satuttaa. Ole läsnä itse tunteessa, älä harhaile sen syy-seuraus-poluille.
-
Jaa kokemuksiasi
Pyri siihen, että elämässäsi on ihmisiä, joille voit kertoa tunteistasi. Aina ei tarvitse pohtia niiden alkuperää, toisinaan riittää että vain perkaa sen, miltä tunne tuntuu.
-
Kirjoita lempeästi
Omista tunnekokemuksista kirjoittaminen kirkastaa. Oleellista on sävy millä kirjoittaa. Kiitä ja rohkaise itseäsi tuntemaan tuntemattomia tunteita. Se on oleellinen osa ihmisenä olemista.