Herkän ihmisen keho kuormittuu herkemmin tavallisen arjen touhuista. Jos hermostollista kuormitustilaa ei saa tasapainotettua, keho voi reagoida erilaisin fyysisin oirein kuten kivuin, säryin ja sairastumisin.
Oireita on hyvä kuunnella, sillä ne ovat kehosi viestejä sinulle. Kehon viestien sivuuttaminen voi pahimmillaan johtaa uupumiseen tai kroonisiin kipuihin.
Seuraavat 5 tapaa auttavat tasapainottamaan kehollista kuormitusta ja lisäämään hyvää oloa arkeesi:
1. Päivittäiset rutiinit. Herkkää kehoa auttaa, jos arjen rytmi pysyy suhteellisen samana päivästä toiseen. Kehon näkökulmasta tämä tarkoittaa muun muassa säännöllistä syömistä, lepo- ja nukkumisajoista kiinnipitämistä. Jos vain mahdollista, pienetkin 15-20 minuutin nokkaunet kesken päivän tekevät ihmeitä.
Aina elämä ei mene niin kuin suunnitelmissa, mutta rutiinit ovat juuri sitä varten, että niihin voi aina palata.
2. Lempeä, elvyttävä liike. Liikkeen avulla kehon ja mielen jumit lähtevät liikkeelle. Mikä tahansa liikunnan muoto toimii, kunhan se on itsellesi mielekästä. Parasta on, jos liikkumiseen yhdistyy luonnosta nauttiminen. Yhteys luontoon keventää mieltä ja auttaa kehoasi palautumaan.
Silloin kun tunnet olevasi erityisen kuormittunut, vältä rankkaa liikuntaa, joka nostaa hermoston kierroksia entisestään. Palauttavana liikkeenä toimivat esimerkiksi rauhallinen kävely tai venyttely.
3. Mikrotauot. Pienetkin lepohetket työpäivän keskellä auttavat tasaamaan hermoston kierroksia. Hengittele, venyttele, piipahda ulkona tai tuijottele hetki puiden latvoja. Anna itsellesi ja aisteillesi aikaa elpyä.
Joskus elämässä ei ole mahdollista ottaa niin pitkiä lepotaukoja kuin tarvitsisi. Silloin on lohdullista muistaa, että lyhyetkin elpymishetket päivän aikana ovat kehosi näkökulmasta merkittäviä.
4. Kehon tuntemusten äärelle pysähtyminen. Kuormituksella on taipumus kasaantua, jos keholle ei anna mahdollisuutta tulla kuulluksi. Yksinkertaisimmillaan kehon äärelle pysähtyminen on aistien kääntämistä sisäänpäin. Aloittaa voi vaikka hengityksestä: Miltä hengitys tuntuu? Missä kaikkialla tunnet hengityksen? Mitä muita tuntemuksia huomaat kehossasi? Mitä ne kertovat sinulle?
Kehon viestin tulkitseminen on usein aluksi vaikeaa, mutta tämäkin on taito, jossa kehittyy harjoittelemalla.
5. Tyhjyyden vaaliminen ja salliminen itselle. Tyhjyys ei ole pelkästään tilaa kalenterissa, vaan tunnetason kokemusta. Se on uskallusta pysähtyä sisimpänsä äärelle silloinkin – ja etenkin silloin – kun tuntuu, että siellä ei tapahdu oikein mitään eikä tunnu oikein miltään. Tyhjyys voi tuntua niin pelottavalta tai epämiellyttävältä, että tuota olotilaa suorastaan välttelee touhuamalla koko ajan jotakin.
Kun tyhjyyden kanssa pääsee sinuiksi, saattaa huomata, että juuri sitä keho ja mieli ovat olleet vailla – enemmän kuin mitään muuta.
Kurkkaa myös lempeä Sielun sopukoita -runokirja:
