Tunteet. Nuo elämän kamalan ihanaksi ja välillä ihanan kamalaksi tekevät. Nuo, joita tarvitsemme ja rakastamme, mutta myös pelkäämme ja peittelemme, tuomitsemme ja tukahdutamme. Nuo, jotka todellakin tuntuvat, epämiellyttäviltä ja miellyttäviltä. Nuo, joista paljon puhutaan ja yhtä paljon vaietaan. Edelleen. Ainakin tietyissä asiayhteyksissä, joihin niiden ei katsota sopivan.
Sydämeni sykähti ilosta, kun luin hiljattain Hesarissa filosofi Sara Heinämaan ajatuksia tunteista yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna.
”On hirveä virhe kuvitella, että tunteet ovat jotain yksityistä ja psykologista eivätkä kuulu yhteiskunnallisten ratkaisujen piiriin. Vielä vahingollisempaa, että ne ovat jotain järjenvastaista, toiminnalle vahingollista, luonnonvoiman kaltaista häiriötä.”
Artikkelin innoittamana päädyin jälleen pohtimaan tunteita, tällä kerralla sallivuuden ja sallimattomuuden sekä vastuun ja vastuuttomuuden näkökulmasta.
Viime vuosien lukuisat tutkimukset osoittavat, että tunteilla on vahva yhteys – syy ja seuraussuhde – ajatuksiimme ja uskomuksiimme.
Tunne saa alkunsa ja myös vahvistuu ajatustemme vaikutuksesta. Ajatukset lähettävät neuropeptidien välityksellä kemiallisia viestejä aivoista kehoon, mikä saa kehon erittämään “viestin sävyn” mukaisia hormoneja (stressi- tai mielihyvähormoneja). Tunne puolestaan vahvistaa ajatuksiamme, joten synnytämme kierteen, jossa ajatukset ja tunne vahvistavat toinen toistaan.
Kun toistamme samaa kierrettä, meistä tulee suorastaan riippuvaisia totutuista tunteistamme. Riippuvuuksista on vaikea päästä eroon, senhän me tiedämme. Niin myös tunneriippuvuuksista. Tätä vaikeuttaa se, että emme itse juuri tiedosta niitä.
Myös se, että kuulemme edelleen sanottavan ja näemme kirjoitettavan, ettei omille tunteilleen voi mitään.
Eipä varmaan voikaan, jos ei tiedä voivansa, ei halua tietää voivansa tai ei halua voida. Eikä halua ottaa uteliaasti selvää, mistä, miten ja miksi tunteet todella tulevat.
Ei hyvänlaatuisista tunneriippuvuuksista ole syytä päästäkään eroon, mutta jos kyse on tunnemalleista, jotka aiheuttavat itsellemme ja muille haitallisia toistuvia reaktioita, niin kierrettä voi kutsua noidankehäksi, josta on syytä etsiä ulospääsy.
Jos ajatukset ovat pelkistetysti aivojemme kieli, niin tunteet ovat kehomme kieli. Tunteet ovat erittäin kehollisia, siksi epämiellyttävät tunteet tuntuvat usein suorastaan sietämättömiltä. Tuon epämiellyttävyyden ja miellyttävyyden pohjalta luokittelemme tunteet usein kielteisiin ja myönteisiin, kiellettäviin ja sallittaviin, noloihin ja ei noloihin.
Kun ymmärtää, että tunteet ovat viestintuojia, ei niitä tarvitse luokitella. Kaikki ovat yhtä tärkeitä, terveitä ja hyväksyttäviä.
Tunteet tuovat meille tietoa siitä, millaisena me elämämme koemme. Tunteet ovat myös aina mukanamme kaikessa ajattelussamme, valinnoissamme, päätöksissämme ja tekemisissämme.
Tunteet ja niiden kokeminen sekä muille näyttäminen eivät ole missään nimessä sairaus, vaan nimenomaan merkki hyvästä terveydestä.
Voimme tulkita toisin
Luokitteluamme edesauttaa varmaan sekin, että emme oikein osaa olla ja elää epämukavilta tuntuvien tunteiden kanssa. Emme omiemme emmekä toisten. Siksi yritämme tukahduttaa ja vältellä niitä tai vierittää niistä vastuuta jonkun ulkopuolisen ihmisen, asian tai tapahtuman harteille.
Vaikka kaikki tunteet ovat tärkeitä ja sallittuja, niihin on syytä puuttua kuitenkin silloin, kun ne saavat meidät toimimaan impulsiivisesti tavalla, joka aiheuttaa haittaa itsellemme ja muille ihmisille. Etenkin, jos näin tapahtuu kerta toisensa jälkeen samankaltaisissa tilanteissa.
Kun tunnistaa ja tunnustaa oman toimintakaavansa, voi pysähtyä ja muistuttaa itseään siitä, että ajatukset ovat ikiomiamme, urautuneiden uskomustemme vahvasti värittämiä tulkintoja asioista, tapahtumista ja muiden sanomisista. Eivät lainkaan tosia.
Koska näin on, on meillä todellakin mahdollisuus vaikuttaa tunteisiimme. Tulkitsemalla toisin. Tulkitsemista voi oppia. Tulkinnan mahdollisuuksia on aina monia.
Omien oikealta tuntuvien ja sillä hetkellä ainoiden tulkintojen muuttaminen ei ole helppoa, onhan vaikkapa suutuspäissään helpompaa sortua syyttelemään toista ihmistä, ihmisryhmää tai tapahtumaa. Oikeuttaa näin oma kiukkunsa ja siirtää vastuu suuttumuksesta pois itseltä. Sitä paitsi ajattelumme kapenee vihan vallassa entisestään.
Tunne syntyy kuitenkin meissä itsessämme ja kertoo jotain tärkeää itsestämme, ei niinkään niistä toisista tai siitä toisesta. Tunne kertoo aina jotain, jota on syytä kuulla ja kuunnella, jos haluaa oppia tuntemaan itseään paremmin, kasvaa ja mennä eteenpäin. Syytteleminen ja vastuun vierittäminen muille jumittaa ja tukahduttaa oman kasvun.
Vastuun ottamista omista tunteista voi opetella esimerkiksi siten, että tutustuu tunteisiinsa uteliaasti ihmetellen ja myötätuntoisesti hyväksyen. Tutustumisen kohteeksi voi ottaa kerrallaan yhden säännöllisesti impulsiivisia ja haitallisia reaktioita aiheuttavan tunteensa.
Treeni, joka auttaa tiedostamaan omia haitallisia reaktioita aiheuttavia tunnemalleja
Älä tee treeniä alussa kyseisen tunteen tuntuessa hyvin voimakkaana, mutta tee se pian tunteen pahimman terän laantumisen jälkeen. Kun olet treenannut enemmän, voit myös pysähtyä kysymysten äärelle keskellä tunnemyrskyäkin.
Tee ensin muutama hengitysharjoitus, niin että saat yhteyden kehoosi ja vastaa sitten rehellisesti seuraaviin kysymyksiin.
- Mitä tapahtui, että tunsin kyseisen tunteen?
- Mitä ajattelin, kun tunsin sen?
- Missä ja miltä se tuntui kehossani?
- Mitä muita tunteita koin samaan aikaan?
- Mitä tein, kun tunne nousi? Miten reagoin siihen?
- Vahvistuiko tunne minussa ja miten?
- Tuntuivatko tunne sekä tapahtumat (myös oma reaktioni) tutulta?
- Miten kauan tunne viipyi?
- Miten ja milloin se katosi?
- Palasiko se vielä? Jos, niin milloin ja mitä ajattelin silloin?
- Jäikö jokin vaivaamaan? Jotkin odotukseni ja tarpeeni, jotka eivät täyttyneet?
Ehkä saat kysymysten avulla johtolangan oman historiasi pohjalta muodostuneisiin ajatuksiisi ja uskomuksiisi. Ehkä huomaat, että synnytät sittenkin itse omat tunteesi. Ehkä huomaat myös, että sinun on halutessasi mahdollista murtaa vanhat ja haitalliset tunnekaavasi toistamalla vastaavanlaisia harjoituksia tunteidesi kanssa. Uudelleen ja uudelleen.
Treeni toisintulkitsemisen avuksi
Ota vastaustesi jälkeen vielä tarkasteltavaksesi asia, joka sai sinussa tunteen tuntumaan. Vaikka juuri jokin toisen ihmisen sanominen tai tekeminen.
- Kiteytä ensin oma tulkintasi, joka tunteen nostatti.
- Listaa sitten itsellesi 10 muuta näkökulmaa, miten sama asia on mahdollista tulkita eri tavoilla.
Tämä treeni lisää aivan varmasti oman ajattelun avartamista ja katkaisee parhaimmillaan ikävän ja omaa kasvua edistävän noidankehän.
Jälkipohdinta
Jos tukahdutamme ja välttelemme epämukavia tunteitamme, tukahdutamme samalla myös mielihyvää tuottavia tunteitamme. Kun leikkaamme terävintä kärkeä sietämättömiltä tunteilta, leikkaamme kärkeä kaikilta tunteilta. Ajan myötä mikään ei tunnu miltään. Ei edes rakkaus, tunteista kaikkein erityisin.
Rakkaus kertoo, mikä meille on kaikkein arvokkainta ja merkityksellisintä. Rakkaus on sitoutumista, joka puolestaan kestää kaikkien muiden tunteiden tuulahdukset ja tuiverrukset.
Mitä, jos olisimme rakkaudessa rohkeita ja ajattelisimme tunteiden tukahduttamisen ja vastuun muille siirtämisen sijaan, että tunteet ovat tärkein vahvuutemme sekä erityislaatuisin kykymme olla ja elää hyvää elämää? Ihmisinä.
Voit lukea lisää asenteesta ja tunteista uudesta kirjastani Muuta asenteesi, muuta elämäsi. Voit ostaa kirjan tästä.
