Tämä kirjoitus saattaa auttaa sinua muistamaan tai jopa tunnistamaan jotain uutta siihen liittyen, mistä parisuhteessa on kysymys, miksi olla parisuhteessa ja miten olla parisuhteessa siten, että se toimii.
Se ei liene kaikkien kohdalla totta mutta joiltain osin näyttää siltä, että tässä näennäisen valinnan vapauden maailmassa parisuhteestakin on tullut kulutustavaraa. Katsotaan kuka miellyttää, nautitaan siitä niin kauan kuin se maistuu ja kun se ei enää inspiroi, haetaan kaupasta uusi. Sanoisin, että tämä on kuluttamista, ei parisuhteessa olemista. Puhun myös omasta kokemuksesta.
Se on vähän kuin juoksisi villinä metsässä, nauttien metsän antimista fiiliksen mukaan. Kieltämättä se on myös mukavaa. Kuka nyt ei haluaisi kokeilla vähän kaikenlaista. Varmasti monelle on myös tarpeellista vapautua hieman nauttimaankin.
Uskon silti, että jokainen tunnistaa sen, että vapaana metsässä juokseminen tai itsenäisesti maailman mannuilla vaeltaminen eivät voi tarjota niitä asioita, joita pitkäkestoinen parisuhde tarjoaa. Joita ovat… niin mitä ne oikeastaan ovatkaan?
Mikä on parisuhde?
Se on kahden ihmisen välinen suhde. Mutta ei mikä tahansa suhde vaan suhde, jonka tarkoitus on mahdollistaa monia asioita. Esimerkiksi lähentyminen ja intiimiys. Lähentyminen itsensä kanssa ja siten lähentyminen toisen kanssa. Se on suhde, jossa intiimiyden syventymiselle voi ja mielestäni kuuluu olla tilaa. Jos sille ei ole, en kutsuisi sitä parisuhteeksi. Sen lisäksi se on ainutlaatuinen paikka harjoitella ystävällisyyttä itseä ja toista ihmistä kohtaan.
Kun me aluksi tavataan siellä metsässä joku miellyttävän oloinen tyyppi, mitä se sitten meille tarkoittaakin, meillä ei ole vielä parisuhdetta. Voi olla ihastusta, vetovoimaa tai kaveruutta. Olemme kohdanneet mukiinmenevän metsän olennon. Saatamme avautua toiselle ihmiselle mutta mainitsemani syvempi intiimiys on asia, joka rakentuu ajan kanssa pikku hiljaa.
Aito intiimiys edellyttää ennen kaikkea luottamusta. Luottamuksen rakentumista olemme tyypillisesti edesauttaneet sopimuksella siitä, että tulemme viettämään enemmän aikaa yhdessä ja sitoudumme siihen, että tähän suhteeseen voi alkaa avata itseään turvallisesti. Tällä sopimuksen tekemisen hetkellä sovimme yhdessä siitä, että alamme kasvattamaan metsän keskelle yhteistä puutarhaa.
Mikä ihmeen puutarha?
Metsä kasvaa luonnollisella tavallaan. Sen villeys ja vapaus ovat sen kauneutta. Puutarha taas toimii eri tavalla ja edellyttää monia asioita. Se edellyttää puutarhureilta sitoumusta, riittävää huomiota sekä ymmärrystä siitä miten puutarhaa hoidetaan. Mitä mikäkin siellä oleva kasvi tarvitsee, mitkä ovat ei -toivottuja kasveja ja millaista ravintoa antaa puutarhalle milloinkin.
Parisuhde alkaa siitä kun kaksi ihmistä valitsee yhdessä alkaa jalostamaan yhteisellä vaivalla ja energialla metsän keskelle puutarhaa. Alamme luoda yhdessä jotain jotain, joka ei synny vahingossa vaan vaatii tietoisen valintamme, huomiota ja vaivannäköä. Kun emme huolehdi puutarhasta, se alkaa hakeutua luonnolliseen villiin ja vapaaseen tilaansa.
Puutarha edellyttää sekä luonnon kunnioittamista, että suunnan, johon sitä ohjaamme
Kun näemme vaivaa ja tuemme puutarhamme kasvua, emme kiellä luonnon villeyttä. Sen sijaan ohjaamme sen voimia sopivassa määrin suuntaan, jossa puutarhamme kehittyy ja tuottaa vuosi vuodelta kauniimman, runsaamman ja monivivahteisemman tilan meille olla.
Tämä tarkoittaa sitä, että parisuhteessa ihmisinä me kunnioitamme sitä millainen elämä on haasteineen ja lahjoineen. Koska me kaksi olemme tämä puutarha, meidän on myös opittava kunnioittamaan itseämme ja toisiamme. Lahjoja ja haasteitamme. Meitä kunnioittaen pyrimme viemään suhdetta ja elämäämme yhdessä suuntaan, johon haluamme kasvaa.
Kukapa jaksaisi puurtaa sellaisen parissa, jota ei oikeasti halua
Sellaista puutarhaa ei jaksa kukaan hoitaa, jota ei oikeasti halua valita. Ja jotta voimme tehdä tämän valinnan, meidän on hyödyllistä päästää irti muutamista mahdollisista ajatuksistamme puutarhan suhteen:
- puutarha ei anna minulle kaikkea mitä tarvitsen. Se antaa minulle mahdollisuuden luoda jotain hetkittäin kaunista kun olen valmis antamaan sille itsestäni. Säännöllisesti minua myös saattaa turhauttaa koko puutarha
- jos haluan vain nauttia puutarhasta ilman vaivannäköä, se alkaa homehtua
- jos yritän vain tehdä puutarhasta sellaisen minkä haluan, enkä salli luonnon voimia sen sisällä, siellä ei kasva lopulta muita kuin tylsiä perunoita. Niillä kyllä pärjää mutta ne eivät ole kovin maukkaita
- kun löydän oikeanlaisen puutarhurikumppanin, hän hoitaa puutarhaa tai kenties puutarha kasvaa itsestään oikean kumppanin kanssa
- kumppanin tehtävä ei ole toimia äitinä tai isinä, joka huolehtii puutarhasta kun me jatkamme vapaina ja villeinä elämän tutkimista, vanhemman hoitaessa vastuullisemmat osuudet
Uskon, että moni meistä kantaa tällaisia alitajuisia oletuksia mukanaan vaikka järjellä ymmärrämmekin niiden mahdottomuuden. Tässä meitä varmasti ovat auttaneet Hollywoodin puutarhuri elokuvat ja monet laulut ihmeellisistä puutarhoista.
Aluksi voi näyttää siltä, että alitajuiset toiveemme täyttyvät mutta kun kuherruskausi on ohi, illuusiot alkavat karista. Tästä aito tutustuminen ja intiimiys voi alkaa rakentua koska alamme nähdä itsemme ja toisen selkeämmin. Silloin tulemme sen valinnan eteen, jossa joudumme kysymään itseltämme; haluanko aidosti antaa itsestäni tälle suhteelle ja lähteä rakentamaan sitä, siitä huolimatta, että se ei ole vastaus kaikkiin kysymyksiini.
Miksi sitten haluta tätä?
Yhdessä voi rakentaa isomman ja kauniimman puutarhan kuin yksin
Jos ajattelet omaa huomiotamme, vaivannäköämme, energiaamme ja aikaamme ravintona puutarhalle, ymmärrät helposti, että sinulla ei ole yksin mahdollisuuksia samaan kuin toisen kanssa yhdessä. Kun huomioit vielä sen, että usein parisuhteen vuorovaikutus tapahtuu maskuliinisen ja feminiinisen energian välillä, ymmärrät helposti, että tämä energian vaihto plus ja miinus napojen välillä synnyttää ja liikuttaa energiaa tavalla, joka toteutuu vain tällaisessa kanssakäymisessä.
Kun kaksi puutarhuri kokelasta osaa lähestyä toisiaan oikein, heistä tulee enemmän kuin osiensa summa. Tämä on minkä tahansa ihmissuhteen taika. Me olemme yhdessä enemmän.
Jos olet joskus kokeillut hoitaa puutarhaa toisen ihmisen kanssa, tiedät myös sen, että toinen kokelas toisinaan inspiroi sinua löytämään uusia asioita itsestäsi. Yhdessä puuhaaminen, etenkin ihmisen kanssa, joka on tullut läheiseksi, tulee iholle hyvässä ja huonossa. Myös tämä on yksi niistä hyödyistä, joita yhteisellä puutarhalla on. Se auttaa meitä näkemään itsemme ja vapautumaan meitä rajoittavista tekijöistä.
Siinä meitä auttavat myös puutarhan erilaiset vaiheet.
Puutarhan elinkaaressa on eri vaiheita
Puutarhan hoidossa tulee kausia, jolloin siellä ei todentotta kasva oikein mitään eikä se tunnu inspiroivalta. Tilastot kertovat, että kahden ja kolmen vuoden välillä suurin osa kokelaista luovuttaa koska alkuperäinen inspiraatio katoaa. He eivät ole lukeneet puutarhanhoidon perus teosta, joka kertoisi, että tämä kuuluu asiaan ja voimme saavuttaa inspiraation uudelleen kun alamme nyt tietoisesti antamaan itsestämme puutarhalle ja toiselle kokelaalle. Alussa meillä on luontaisen inspiraation tuoma tuki mutta juuri tässä kohtaa meidän tarvitsee kypsyä puutarhureina. Tässä kohtaa saamme tehdä aiemmin mainitsemani valinnan siitä, alammeko hoitaa puutarhaa.
Jos olemme lähteneet luomaan puutarhaa riittävän kypsistä ja moniulotteisista syistä, löydämme varmasti kyvyn jatkaa ja alamme nauttia uudella tavalla. Puutarhanhoidon perus teos valmistaa meitä myös siihen, että noin seitsemän vuoden kohdalla on puutarhan uudelleen synnyttämisen vaihe. Tämä on hankala vaihe kenelle tahansa sillä puutarhassa ei kasva oikein mitään vaan tuntuu siltä, että kaikki tuhoutuu luonnonvoimien aiheuttamana ja samaan aikaan kokelaatkin ovat pulassa omien haasteidensa kanssa.
Jos tietäisimme, että tämä on välttämätön vaihe kokea, jotta puutarha voi nousta uudelle tasolle, osaisimme huolehtia itsestämme, antaa tilaa tapahtumille ja kypsästi pitäisimme puutarhuri kaverimme kanssa siellä täällä palavereita siitä miten prosessi etenee. Ymmärtäisimme antaa molemmille tilaa kypsyä. Sanoisin, että tämä on se kohta, jossa kokeilaista voi valmistua puutarhureita.
Jos pystymme huolehtimaan kokeilaide välisestä ystävällisyydestä ja tuemme itseämme sekä toista olemaan rohkeita omassa muutoksessa, tulemme ennen pitkää siihen vaiheeseen, jossa alamme löytää uutta inspiraatioita, ideoita ja suunnitelmia. Tämä on hetki, jossa puutarha nousee uudelle tasolle. Kaikki pohjatyö on yhä olemassa ja koska maata on vahvistettu ja nyt myös lannoitettu kaikella aiemmin kasvaneella, kaikki kaunis lähtee kasvamaan poikkeuksellisella nopeudella ja voimalla. Suhteemme voi silloin nousta täysin uudelle tasolle. Palaamme alun vetovoimaan, ihastukseen ja siihen, että olemme tuettuja.
Kunnes tietysti jälleen tulemme siihen kohtaan, jossa tämä tuki loppuu ja meidän on muistettava ottaa vastuu siitä, että annamme itsestämme suhteelle tietoisesti.
Kolme vaihetta lyhyesti:
- alun kasvupyrähdys, jossa puutarha tuntuu syntyvän kuin itsestään. Nauti tästä ja muista, että inspiroiva alkuvaihe kuuluu asiaan. Koska fiilis ei kuitenkaan kanna itsestään tätä vaihetta pidemmällä, kannattaa katsella yhteistä hanketta myös sillä silmin, onko sillä mahdollisuuksia pidemmälle ja koetko hankkeen sellaisena, että haluat antaa sille vielä vuosien jälkeenkin, myös aikoina, jolloin on haastavaa
- vaihe, jossa puutarha tarvitsee kukoistaakseen omaa panostamme –> kypsy kokelaana. Huomaa se, että voit oppia siitä millainen tekeminen on sinulle antoisaa ja mikä saa kasvit puutarhassa voimaan hyvin. Kun näet vaivaa, näet, että puutarha kehittyy. Voitte toimia entistä paremmin parivaljakkona koska tutustutte sekä puutarhanhoitoon että toisiinne. Näin puutarha alkaa kypsyä.
- vaihe, jossa puutarhan täytyy käydä läpi kivulias uudelleen syntyminen –> anna aikaa itsellesi muuttua mutta älä luovuta. Muista, että vaikka jokin uusi maaperä voi tuntua houkuttelevammalta, joudut aloittamaan siellä alusta ja tämä sama vaihe on edessä myöhemmin. Olet investoinut tähän maaperään ja tämän vaiheen mahdollistamiseen niin paljon, että sitä kannattaa arvostaa.
- Vaihe, jossa kierros alkaa alusta mutta kypsempänä. Olette menneet muutoksen läpi ja saatte ihastua uudelleen.
Puutarhassa täytyy olla kaksi kokelasta, jotka haluavat puutarhan. Tietysti on kausia, jolloin toinen osapuoli kärsii motivaatio vaikeuksista tai jokin muu puutarhan ulkopuolella rasittaa häntä. Silloin olisi hienoa, jos puutarhaan voisi tulla lepäämään ja siellä saisi olla sellainen kuin on. Eikö meistä jokainen kaipaa tällaista paikkaa? Nämä murroskohdat ylitetään helpommin jos muistamme;
- että puutarha on jotain, jonka itse valitsemme
- että puutarhan hoidon ei ole tarkoitus olla vain helppoa. Se on 50% hyvää ja 50% haastavaa
- että meidän täytyy antaa itsemme puutarhalle sellaisena kuin olemme, se on ravintoa sille. Keinotekoisilla lannotteilla voi saada nopeita tuloksia mutta aito ravinto ravitsee syvältä ja varmasti
- kun meillä itsellä on hankalaa, ei kannata alkaa toimia puutarhalle tai toiselle kokelaalle ikävällä tavalla
Mistä tietää kenen kanssa puutarha voi kukoistaa?
Varmuutta siitä tuskin voi olla koskaan. Mutta muutamat asiat tuntuvat minusta järkeviltä.
A. se on aina ensisijaisesti itsestä kiinni
B. ajoitus. Jos henkilöllä on muita puutarhan alkuja tai edellisen puutarhan jälkityöt kesken, ajoitus ei ole hyvä.
C. ymmärtävätkö molemmat mistä puutarhanhoidossa on kyse? Jos toisen oletukset ovat keskenkasvuisempia kuin toisen, tästä asiasta on hyvä keskustella. Et halua satsata projektiin sellaisen ihmisen kanssa, joka yhä haluaa juoksennella villinä metsässä. Jos taas olette molemmat siinä vaiheessa, nauttikaa siitä yhdessä. Kunhan olet selkeä siitä mitä oikeastaan haluat. Rakentaa jotain vai kokea jotain muuta?
C. vaikuttaako siltä, että toinen kokelas on saanut perustaidot puutarhanhoitoon? Puutarhan hoito edellyttää tiettyjä perustaitoja. Esimerkiksi kykyä vastuunkantoon, itsenäisyyteen, kommunikaatioon ja tunteiden käsittelyyn. Jos nämä perustaidot ovat hakusessa itsellä, keskittyisin niiden kehittämiseen. Jos ne ovat toisella hakusessa, olisin realisti sen suhteen, että puutarhuriksi tästä toisesta ei ole kanssani vaikka hauskaa voi yhdessä ollakin.
D. Onko välillänne vetoa? Tämä magneettisuus tuo tarvittavaa energiaa projektiin.
E. Onko puutarhan kasvattaminen käytännöllisesti riittävän helppoa? Jos asutte eri kaupungeissa, se on vaikeaa. Jos toisella on varaa hankkia tarvittavia välineitä mutta toisella ei, se voi olla ongelma. Oletteko iältänne sellaisessa paikassa, että todennäköisesti kasvuprosessinne kokelaina sopivat yhteen?
F. Onko välillänne ystävällinen ilmapiiri ja onko kemianne hyvä myös tavallisten askareiden ja arjen keskellä? Toimiiko huumorinne yhteen? Suuri osa puutarhanhoidosta muuttuu ajan myötä arkiseksi. On tärkeää, että tämä arkisuuskin voidaan jakaa mukavalla tavalla, mielellään kevyen hymyn kera.
G. Onhan teillä myös halu ja kyky säännöllisesti tulla toistenne kohtaamiksi? Elämää täytyy olla myös puutarhan askareiden ulkopuolella ja molempien on hyvä kyetä olemaan itselleen läsnä. Puutarha ja puutarhurit tarvitsevat kuitenkin myös sitä, että he voivat tulla riittävän säännöllisesti emootionaalisesti kohdatuksi.
Puutarha ei kasva pelkällä sopimuksella yhdessä olosta
Joitain meistä vaivaa myös sellainen pinttynyt sisäinen käsitys, että kun kaksi kokelasta sitoutuu toisiinsa, kihlautuu tai sopii avioliitosta, puutarha voisi automaattisesti hyvin. Tällöin sopimus on tehty väärinymmärryksestä käsin.
Sopimus on tärkeä elementti jos ja kun se on aito. Sehän on kuin ostaisimme yhdessä palan maata. Sitten meillä on se maa ja olemme sitoutuneet siihen. On kuitenkin täysin toinen asia miten tuo hankittu maa palanen saadaan kukoistamaan.
Siksi sopimuksessa on hyvä eritellä muutamia hyödyllisiä asioita:
- sitoudumme ensisijaisesti itseemme. Pidämme itsestämme huolta, pysymme itsemme lähellä ja rehellisinä siitä keitä olemme
- sitoudumme jakamaan yhteiseen hankkeeseen ryhtyneelle ihmiselle siitä missä menemme. Tämä on tärkeää paitsi suhteen kannalta, myös puutarhan
- sitoudumme näkemään yhdessä vaivaa puutarhan eteen
- ymmärrämme, että näin läheisessä yhteisessä hankkeessa meidän on hyödyllistä myös ottaa toinen huomioon ja välittää hänenkin hyvinvoinnistaan. Siitäkin huolimatta, että jokainen ihminen on aina vastuussa itsestään
- kun kohtaamme vaikeuksia, sitoudumme ylittämään ne sen sijaan, että päätämme hankkeen sellaiseen törmätessä. Mikäli haasteen ylittämisen ja käsittelyn jälkeen emme halua jatkaa hanketta, se kannattaa harkinnan jälkeen päättää. Ei kuitenkaan ennen haasteen käsittelyä sillä se odottaa meitä tulevissa hankkeissa joka tapauksessa
- sitoudumme kunnioittamaan toisen erilaisuutta. Olemme ystävällisiä rehellisinäkin
- luotamme luontoon. Emme yritä pakolla ohjata puutarhaa tiettyyn suuntaan vaan olemme rehellisiä siitä mitä kulloinkin olemme ja jaamme sen toisen kanssa. Näin luonto näyttää meille oikean suunnan
- sopimuksen ehtoja tarkistellaan säännöllisesti ja niihin tehdään muutoksia tarpeiden mukaan yhdessä. Mikään sopimus ei kestä ajan saatossa sillä olosuhteet ja osalliset muuttuvat
Myös etäisyys on tärkeää
”Onpa ihana nähdä sinua” sanoo kokelas oltuaan viikon poissa puutarhasta. Hän on antanut itselleen aikaa ja tilaa olla etäällä yhteisestä hankkeesta. Näin se näyttäytyy hänelle uusin silmin ja viimeisenä loma päivänään hän huomasi jo kaipaavansa puutarhaan.
Aina ei ole tarpeen nukkua samassa pedissä. Kaikkea ei kannata tehdä yhdessä. Toisinaan on hyvä olla etäällä toisesta. Kun päädymme liian lähelle, emme enää näe itseämme tai toista välttämättä selkeästi. Yhtälailla päätyessämme liian lähelle alamme helposti asettamaan toisen vastuulla sen mitä itse koemme tai emme koe.
Jos ymmärtäisimme puutarhurin perus teoksessa kerrotut sanat; kun toinen kokelas on vastuullinen siitä mitä koemme, emme kykene enää käyttäytymään ystävällisesti häntä kohtaan, säästyisimme monelta vaivalta. Erillisyys ja terve etäisyys pitävät tätä suhdetta hyvinvoivana monella tapaa. Siihen kannattaa siis satsata sekä tutustumalla itseensä paremmin, koska tämä auttaa ymmärtämään, että se mitä koemme tapahtuu meissä itsessämme, sekä huolehtimalla riittävästä tilasta olla vain itsemme kanssa.
Parisuhde voi antaa paljon. Se myös pyytää meiltä tiettyjä asioita toimiakseen. Toivon, että tämä humoristinenkin kirjoitus innoittaa sinua katsomaan niitä asioita, joihin voisit(te) satsata, jotta saisitte ammentaa niistä lahjoista, joita sille on annettavana.
Elämää voi ajatella valtakuntana, jossa on erilaisia alueita. Yksi niistä on parisuhteemme puutarha. Ihminen on rajallinen, joten valtakuntaansa kannattaa valita vain sopiva määrä erilaisia alueita, jotta niille on mahdollisuus antaa aikaa ja huomiota. Aika ja huomio on se, jonka myötä ne kasvavat. Kun ymmärrämme tämän ja alamme satsata valitsemiimme asioihin, elämämme alkaa kukoistaa. Toivon tätä jokaiselle lukijalle.
Kiitos, että annoit minulle hetken aikaa ja huomiota.
