Meillä kaikilla on oma tapamme rakastaa. Olemme muodostaneet kuvan rakkaudesta sen perusteella, mitä olemme oppineet kodissamme, mutta myös kulttuuriset ja sosiologiset asiat ovat vaikuttaneet siihen, mistä puhumme, kun puhumme rakkaudesta ja mitä merkityksiä annamme rakkaudelle.
Haluamme tulla rakastetuiksi suhteissamme tietyllä tavalla ja omaa rakkauttammekin tarjoamme meille ominaisella tyylillä. Moni pohtii keskellä parisuhdekriisiään, onko rakkautta enää ollenkaan jäljellä ja mistä sen voi tietää, rakastaako toinen minua. Vielä hankalampaa voi olla pohtia, mitä omille tunteille kuuluu.
Mitä vaikeammaksi tilanne on päässyt, sitä tukalammalta voi aiheen käsittely tuntua. Jos kumppani on jatkuvasti tivaamassa häneen kohdistuvan rakkauden määrää, voi paineen alla olla vaikea arvioida omia tunteitaan. Jos taas pyörittelee mielessään jatkuvasti, minne omat tunteet ovat kadonneet, voi vaativuus itseä kohtaa kasvaa ahdistukseksi ja päästä kasvattamaan roimastikin etäisyyttä omaa puolisoa kohtaan. Näin ajatuksista tulee itseään toteuttava ennuste.
Kriisin keskellä voi olla vaikea arvioida omien tunteiden määrää ja merkitystä. Mitä stressaantuneempia olemme, sitä huonompi yhteys meillä on myös itseemme. Mieli ei toimi pakottamalla. Voi tulla houkutus paeta paikalta, vetäytyä tai hyökätä. Emme ole vastuussa omista tunteistamme, mutta teoistamme ja valinnoistamme kannamme seuraukset. Kun tunteet eivät suostu toimimaan tienviittoinamme, on meillä aina mahdollisuus toimia arvoistamme käsin. Voit kysyä itseltäsi: kuinka paras versio itsestäni toimisi tässä tilanteessa?
Rakkaus pakenee määrittelyä, koska sen luonteeseen kuuluu myös mystisyys. Rakkaus kaiken kattavana elämänvoimana on minun elämänfilosofiani mukaan kaikkien saavutettavissa oleva energianlähde myös silloin, jos meillä ei ole kumppania tai ystävää. Rakkautta voi kokea yksinkin, aivan samoin kuin seksiä voi harrastaa itsensä kanssa.
Vaikeissa elämäntilanteissa meillä on alttius suojautua. Peitämme omat tärkeät tunteemme, jotta voitamme lisäaikaa vaikeiden aikojen käsittelylle. Tämä ei kuitenkaan tee niiden hoitamisesta helpompaa.
Painostava hiljaisuus lienee useimmille tuttu käsite. Keskustelun avaaminen voi olla vaikeaa ja jopa mahdotonta tilanteessa, jossa pelkää jo valmiiksi tulossa olevaa vastausta tai ei edes tarkkaan tiedä, mistä toisen vetäytymisessä on kysymys. On selvää, ettei ketään voi pakottaa avautumaan ajatuksistaan, mutta yllättävän usein ratkaiseva käänne voi olla suoran kysymyksen esittäminen. Se on myös selkeä merkki kumppanillesi siitä, että haluat toimia asioiden eteen. Kun alamme keskustella siitä, mitä todella ajattelemme, luomme tilaa läheisyydelle. Voit yllättyä, että myös ikävistä asioista keskusteleminen, pettymyksen tuottaminen ja toisen kivun tunteminen tuo teitä lähemmäksi. Se ei välttämättä tarkoita, että lopputulos on sellainen kuin haluat, mutta yhteys välillämme auttaa teitä kulkemaan vaikean elämänvaiheen läpi yhdessä vahvempana.
Teksti on ote Marikan uudesta kirjasta Te selviätte kyllä – Mahdollisuuksien parisuhde.
Voit tilata kirjan ja Parisuhteen keskustelukortit Hidasta elämää -puodista.
