Millainen on sinun sielunmaisemasi? Miltä näyttää, tuntuu ja kuulostaa se palanen maailmaa, joka saa sydämesi kiemurtelemaan kaipuusta ja kauneudesta? Ehkä istut korkealla kalliolla ja katsot haltioissasi pitkälle jatkuvaa järvimaisemaa, jossa pilvet heijastuvat järven pinnasta.
Luonto antaa loputtomiin esimerkkejä kauneudesta, ihmeistä ja elämän voimasta. Luonto viestii kaiken aikaa myös syklisyydestä: jatkuvasta irtipäästämisestä ja uudelleen syntymisestä.
Sinä olet yksi luonnon ihmeistä. Sinäkin olet esimerkki kauneudesta, ihmeistä, elämän voimasta ja luonnon taidosta suunnitella ja järjestää kaikki taitavasti kohdalleen.
Sinä olet yksi luonnon ihmeistä.
Aina elämä ei tunnu siltä. Se tuntuu rumalta, kaoottiselta ja huonosti suunnitellulta, hirveän epätäydelliseltä. Oma olotila kaiken keskellä ei ole yhtään sen täydellisempi.
Turhan moni on kadottanut yhteyden luontoon. Samalla on kadonnut yhteys itseen ja siihen, mikä itsessä on yhtä ihmeellistä kuin luonnossa.
Miten oikeastaan on edes mahdollista, ettemme katso itseämme ja toisiamme yhtä haltioituneena kuin järvenpintaa, lumihuippuisia vuoria ja syksyisiä metsiä? Koska olemme luoneet maailman, jossa suorittaminen, menestyminen, valta ja raha, kunnollisena ja tunnollisena oleminen, hetkellinen elämysten maksimointi, ovat tärkeämpiä kuin elämä. Aina pitää olla jotain uutta, jotain enemmän.
Yhteys elämän voimaan katkeaa, kun ajatukset ja tunteet asettuvat sinun ja sen väliin. Ajatukset tunkeutuvat todellisuuden tielle, kun yrität ymmärtää, millainen olet ja mihin pystyt. Et uskalla tuntea elämän kaikkia puolia etkä nähdä sitä, mitä kaikkea olet. Tämä hetki ja totuus ovat liian kipeitä ja liian pelottavia katsottavaksi ja koettavaksi. Häpeä ja pelko puskevat väliin, kun yrität luoda yhteyttä muihin – tai ehkä et enää edes yritä, koska häpeä on liian paksu kuori ytimesi ympärillä.
Kokeilet, josko jossakin roolissa onnistaisi paremmin. Kauniin, komean tai coolin roolissa, pärjäävänä, tietäväisenä, velvollisuudentuntoisena, uhrautuvana. Silloin sekä epävarmuutesi että voimasi piileksivät nimilappujen ja naamioiden takana.
Koska emme ole yhteydessä itseemme enkä luontoon, joka meitä hoitaa ja ravitsee, olemme hukassa, sairaita, yksinäisiä ja ihan vain hemmetin pihalla.
Mutta vaikka yhteys olisi katkennut, se ei tarkoita, etteikö sitä voisi luoda uudestaan. Pienestäkin säikeestä voi aloittaa, ja se on olemassa, koska sinä olet olemassa ja hengität.
Puhalla eloa yhteyden tunteeseen. Kun vahvistut ja uskallat tuoda kauneutesi, voimasi ja ainutlaatuiset piirteesi esiin, olet muille ihmisille se sielunmaisema, joka ihastuttaa ja inspiroi, tyynnyttää tähän hetkeen tai sytyttää intohimoisiin liekkeihin – mikä tahansa onkaan luonteesi ja tehtäväsi täällä.
Olet yhtä kaunis kuin elämä, luonto ja koko tämä maailma. Olet yhtä kaunis kuin sielunmaisemasi.
