Onnellisuuden tavoitteleminen saa meidät usein tuntemaan mielipahaa, kuten edellisessä blogissani (5 syytä, miksi jatkuvan ilon ja täydellisen onnellisuuden haluaminen on varma tie mielipahaan) kuvasin. Älä kuitenkaan heitä lasta pesuveden mukana. Onnellisuutta ei kannata torjua, sillä onnellisena oleminen on meille monilla tavoilla hyväksi.
Kirjassaan Kuinka onnelliseksi onnellisuustutkija Sonja Lyubomirsky luettelee, miten onnelliset ihmiset ovat sosiaalisempia, jalompia ja yhteistyökykyisempiä, heillä on enemmän ystäviä ja heidän ihmissuhteensa ovat kestävämpiä ja tyydyttävämpiä, työssään he ovat joustavampia, nokkelampia ja tuottavampia, he sietävät myös paremmin vastoinkäymisiä ja ovat myös fyysisesti terveempiä. He jopa elävät pitempään kuin vähemmän onnelliset kanssakulkijat.
Miten olla onnellinen tavoittelematta onnellisuutta?
Olet varmaan itsekin huomannut, miten jossain hetkessä olet tajunnut olevasi onnellinen ilman mitään sen kummempaa syytä. Olet ehkä kesäiltana kesken touhujesi kääntynyt katsomaan auringonlaskun punamaa taivasta ja juuri siinä – ehkä yllättäenkin – tuntenut rauhan ja onnellisuuden sisälläsi. Mikään ei elämässäsi muuttunut ja jotenkin kaikki muuttui. Sillä pysähdyit hetkeen ja avauduit onnellisuudelle. Onnellisuudelle, joka on aina sisälläsi.
Puhdas, aito onnellisuus – ilman ehtoja ja syytä – on vakaana ja häiriintymättömänä olemassa aina ja kaikkialla. Se ei lopu eikä heilu ylös ja alas, niin kuin mielialallamme on tapana tehdä. Sitä on aina riittävästi eikä se koskaan saa meitä halajamaan jotain lisää.
Vaikka itse onnellisuus ei katoa tai häviä, tietoisuutemme onnellisuudesta menee ja tulee. Emme havaitse onnellisuuttamme, koska emme ole läsnä, emme hetkessä emmekä itsellemme. Seilaamme mielemme mukana milloin menneeseen, milloin tulevaan, milloin myönteiseen, milloin kielteiseen. Vain läsnä olevina voimme kytkeytyä onnellisuuteemme.
Sanotaan, että onni on pienissä hetkissä. Ja niin se onkin, koska olemme läsnä vain pieniä hetkiä kerrallaan. Kun tulee läsnä olevaksi hetkeen, avautuu sisällään olevalle onnellisuudelle. Antaa onnellisuudelle mahdollisuuden lähteä virtaamaan ja tuntumaan meissä.
Valitettavasti läsnäoloa ei voi oppia kuin pyörällä ajamista, vaan sitä harjoitetaan kuin pyörällä polkemista. Pysyäkseen liikkeellä on aina polkaistava uudelleen. Meidän täytyy tulla läsnä oleviksi aina uudelleen ja uudelleen.
Onnellisuutta ei voi löytää, ansaita, oppia tai saavuttaa, vaan onnellisuutta harjoitetaan. Onnellisuuden harjoittaminen on sen muistamista, että onnellisuutemme aina olemassa meissä itsessämme. Onnellisuuden harjoittaminen vaatii myös tietoista valintaa. Eikä vain yhden kerran, vaan joka hetki uudestaan. Kun valitsen olla läsnä tässä hetkessä, valitsen olla avoinna onnellisuudelle. Näin kytkeydymme aina uudelleen onnellisuuteen, joka on osa minuuttamme.
Anna itsellesi lupa hyvään ja onnellisuudelle mahdollisuus. Lue lisää uutuuskirjastani Olet kaiken hyvän arvoinen, joka löytyy nyt Hidasta elämää -verkkopuodista.
