Usein ajattelemme, että “hyvä itsetunto” on voimakasta sisäistä pörheyttä, ettei huonommuuden tai vääränlaisuuden oloja pääse syntymään. Se on oikeastaan sisäistä vaatimusta pikemminkin kuin lempeyden realiteetti. Lempeyden realiteetti on, että välillä menemme muussiksi oloissamme; väsymys, vastoinkäymiset, kriisit ja kasvun kivut tuottavat kenelle tahansa haastetta.
Hyvä itsetunto nousee siellä, missä omat olot ja tunteet saavat kussakin tilanteessa olla mitä ovat, niin ettei taistele niitä vastaan. Aikuisuus ei ole sitä, että pystyy kohauttamaan olkiaan ja kelaamaan, että hälläväliä kaikissa tilanteissa. Aikuisuus on sitä, että havaitsee, että oho, nyt kolahti. Kun tunnistaa, että nyt tuli shitti fiilis opetteleekin tukemaan itseään, tulemaan aikuiseksi tuntevan sisäisen lapsensa viereen. Ottaa sisäisesti itseään kädestä kiinni, näkee ja kuulee: “joo, nyt tuli kurja fiilis. Keitetään kuule kahvit”.
Lapsen sisäiseen maailmaan kuuluu kokemus, jossa huonosta fiiliksestä yritetään äkkiä päästä eroon; väännetään ikävä olo positiiviseksi ajatteluksi väkisin, ohitetaan oma kokemus tai lakaistaan se maton alle, koska se on muka “kypsempää”. Aikuisuus on paradoksaalisesti sitä, että kestää lasta sisällään.
Vasta silloin voi oikeastaan kohdata toisetkin, koska halusimmepa tai emme, meidän jokaisen sisällä asuu pieni lapsi haavoineen, toiveineen, elämäniloineen. Mitä enemmän tuo lapsi saa kokea koko skaalalla tunteita, sitä enemmän ilo, leikki ja huumori virtaa elämässämme.
Uuteen voi kasvaa vain, jos on tilaa ja turvaa kokea tunteitaan: pelkoa, hämmennystä, ahdistusta, kaikenmaailman kärvistelyitä. Ilman niihinkin suostumista ei voi löytää itsestään uutta; taitoja, potentiaalia, sitä mikä itseä nyt elossa sytyttää. Ei eloa kärvistely pysäytä vaan kivun vastustaminen ja väistely, yritys pysyä poterossa, jossa on kyllä kenties mukavaa, mutta ahdasta.
Kun olo itsestä on syystä tai toisesta lintallaan, kannattaa tehdä omia turva- ja hellimisjuttujaan, niitä lempeyden tekoja, jotka sinulle toimivat. (Voi esimerkiksi mennä lämpimään suihkuun, lähteä kävelylle, kilauttaa kaverille, kirjoittaa päiväkirjaa, laittaa hyvää ruokaa jne.) Itsensä hoitamisjuttujen tarkoitus ei ole viedä huonoa oloa pois vaan tehdä tilaa rehellisille sisäisille oloillesi.
Ja jos romahdus tapahtuu esimerkiksi keskellä työpäivää, voi itselleen suoda jonkun sisäistä tilaa vaikka puoleksi minuutiksi raivaavan minijutun, esimerkiksi keittää kupin teetä, jonka aikana itselleen voi kertoa, että hei ou nou, nyt tuntuu hankalalta, palataan tähän kunhan vain tilaa tulee enemmän – pidän sinusta huolta.
Taika on siinä, että kun pieni lapsi sisälläsi saa murista ja märistä ja kun asetut aikuisena siihen rinnalle kuulemaan ja hoitamaan, olo alkaa jossain vaiheessa helpottaa ja saat asioihin perspektiiviä. Hyvä itsetunto syntyy siellä, missä saa rehellisesti olla oma itsensä, kaikkine tunteineen, sellaisina kuin ne kulloinkin ovat. Se luo sisäistä turvaa ja luottamusta siihen, että hanskaan tätä elämää, tulee mitä tulee – ja silloin kun en hanskaa, sekin on okei. Kasvua ja kokemusta kaikki tyynni!
Lämpimästi tervetuloa Annan voimauttavaan valmennukseen tai konsultaatioon Helsingissä tai Skypeitse. Täällä voit tutustua tarkemmin.
Kuva: Unsplash / Anna Kolsyuk
