Mitä kotikaranteeni ja erilainen arki voi opettaa? – Ainakin nämä 6 asiaa

Karanteenissa olemisesta voi olla montaa mieltä. Minua se on rauhoittanut ja kasvattanut tyytyväisyyttä itseeni, koska saan paremmin asioita tehdyksi, kun en joudu katkaisemaan edellistä tehtävää sännätäkseni harrastukseen tai tapaamiseen. Minulla on aikaa keskittyä – sekä toisaalta ryhtyä luovasti sellaisiin puuhiin, jotka inspiroivat ja joihin ei yleensä ole aikaa.

En haluaisi kokonaan palata yhtä menevään elämään, kuin mitä minulla muutama kuukausi sitten oli, vaikka tiedän, että monilla on vielä kiireisempää. Haluaisin säilyttää tästä ajasta ainakin sellaisen mielentilan, että saan aikaan valmista ja tehtyä ne asiat, joita halusin. Niitä voi päivän aikana olla paljonkin, jos energia on korkealla.

On ollut tosi mielenkiintoista huomata, kuinka helppoa uusiin rutiineihin on ollut asettua. Pystyin luopumaan tanssiharjoittelusta ja tansseissa käymistä tuosta vain, eikä ole tuntunut pahalta. Kuukauden ja parinkin tauko ei tunnu haittaavan. Toki uskon, että jossain vaiheessa, ehkä piankin, nousee haikeus ja kaipuu päästä kesäillaksi tanssimaan. Nyt nautin säännöllisestä rytmistä ja siitä, että herään auringon nousun aikaan, enkä ole väsynyt iltavalvomisten vuoksi.

On myös jännä huomata, että ystäville voi soitella tavallisia puheluita tai videopuheluita ja se on vähintään puolet yhtä hyvä, kuin kasvotusten tapaaminen. Lähetin pääsisäiskortteja, mitä en ole tehnyt ikinä aiemmin.

En pidä itseäni erakkona ja olen luonneanalyysien mukaan jopa hieman enemmän ekstrovertti kuin introvertti, mutta huomaan, että minulle riittävät muutamat ihmiset ympärillä, perhe. Koska saan viettää karanteenia heidän kanssaan, se tuntuu mukavalle elämän leppoistamiselle. Ajatus siitä, että olisin ihan yksikseni pienessä asunnossa ei tunnu hyvältä, mutta omakotitalo ja pääsy luontoon takaovelta muuttaa minun kohdallani asiaa. Tiedän, että kaikki, jotka viihtyvät kodissaan, ovat tällä hetkellä etuoikeutetussa asemassa.

Huomaan, että ihminen täyttää aikansa aina jollain. Olen aloittanut uuden harrastuksen ja se on syötävien vihannesten ja yrttien viljely. Kun istuttaa toistakymmentä eri siementä esikasvatukseen, niiden hoivaamisessa ja taimikasvatukseen liittyvien youtube-videoiden ihmettelyssä riittää ensikertalaiselle töitä.

Täällä hämäläisessä kylässä on ollut sunnuntaiaamuisin niin hiljaista, että en muista sellaista. Tavallisesti autojen äänet kuuluvat huomaamattomana taustameluna kilometrien päähän, mutta nyt on voinut olla hetkiä, kun pitkään aikaan ei kulje yhtään autoa tai rekkaa. Tavallista vähäisempi liikkuminen ja kerran viikossa kaupassa käyminen on monelle kuin paluu vuosikymmenten taakse. Tekemistä täällä maalla kevään korvalla riittää. Nyt on voinut leipoa, pestä ikkunoita, siivota vinttiä, remontoida ja laittaa pihaa siten, kuin sitä olisi halunnut tehdä, mutta ei ole vuosikymmeneen kunnolla ehtinyt.

Tämä on hyvä hetki kerätä voimia tulevaan. Luonto tarjoaa parastaan, kevät on näyttänyt ja tuntunut käsittämättömän upealta, kun siihen on ollut aikaa keskittyä.

Luulen, että karanteenia pitäisi jatkaa vuosi, jotta kenellekään tuntemalleni ihmiselle tulisi tylsää – jos silloinkaan. Pääsy nettiin mahdollistaa kuitenkin paitsi virtuaalitapaamiset lähes kenen tahansa kanssa, myös kaikenlaisten liikunta-, käsilläseisonta-, jooga-, ayurveda-, Win Hof tai kielikurssien sekä laajempienkin opintokokonaisuuksien suorittamisen, vaikkapa psykologian sivuopintojen. Voisi myös alkaa pitämään youtube -kanavaa omasta harrastuksesta.

Uuden arjen (johon mahdollisesti liittyy myös etäkoulun hanskaaminen) keskellä olisi vielä hyvä, jos jäisi aikaa mietiskelylle ja meditoinnille. Olen osallistunut meditoinnin ryhmähaasteeseen ja aloitin myös oman ryhmän vetämisen. Monelle meistä se on ollut toimiva tapa ottaa pieni hetki päivässä aikaa kääntää huomio palauttaviin, mieltä nostattaviin ja voimaa antaviin ajatuksiin. Ryhmäkeskustelut myös antavat tukea ja yhdistävät meitä hyvän asian äärelle.

Olen tehnyt tietoisen päätöksen siitä, että vaikka voisin paljonkin soitella ja viestitellä ystäville sekä jatkaa sosialisoinnin osalta digitaalisesti lähes kuten normaalisti, käytän enemmän aikaa aamuisin ja iltaisin venyttelyihin sekä meditaatioihin. Tämä tuntuu hyvälle ja sellaiselle, mitä olen halunnutkin tehdä.

Mielestäni karanteeni opettaa erityisesti:

1. Tyytyväisyyttä itseen, jos on enemmän aikaa suorittaa asioita huolellisesti ja loppuun.

2. Sen, että on tärkeää tehdä luovia asioita päivän aikana, kuten ryhtyä ruoan laittoon, soittamiseen tai maalaamiseen, kun siltä tuntuu (aivot ja hermosto rakastavat tätä).

3. Muutokset ovat mahdollisia. Nyt on tapahtunut maailmassa sellaisia positiivisia sivuvaikutuksia, joita kukaan ei olisi uskonut voivansa oman elämänsä aikana nähdä tai kuulla, kuten Intian pohjoisosien kylälaisille auennut taivaanranta kaupunkien alentuneiden päästöjen vuoksi niin, että Himalajan siluetti näkyy, tai hämäläisen maalaiskylän hiljaisuus sunnuntaiaamuna.

4. Sen, että vähemmälläkin sosiaalisten kontaktien määrällä ihminen tulee toimeen ja jopa voi hyvin (kun meidän ajassamme on korostettu verkostojen kokoamisen tärkeyttä).

5. Luonto on ympärillämme aina olemassa ja valmiina tukemaan, jos sitä kuuntelee. Karanteenin aikana siihen voi saada paremman yhteyden ja oppia elämään enemmän luonnon rytmissä ja voimassa.

6. Katsomaan omia läheisiä uusin silmin, kun sosiaaliset kontaktit rakentuvat heidän varaansa. Miksi olenkaan heidät valinnut ja miksi heitä rakastan ja arvostan?

Nautitaan nyt tästä me, ketkä voimme, keillä on säästöjä sukan varressa tai kyky tulla toimeen vähällä ja lähetetään kiitollisuuden ajatuksia niille, jotka ahertavat etulinjassa.  Ja toki odotetaan, että pääsemme tapaamaan myös iäkkäitä sukulaisiamme ihan kasvokkain. <3

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
Hei ihana 🥰! Oletko jo tilannut Hidasta elämää -klubikirjeen? Tilaa nyt ja saat -10% alennuskoodin puotiin!
Tilaa
close-image