Tämä kuva kertoo monta tarinaa yhtä aikaa.
Ja kuinka päätät sitä katsoa, määrittää mitä näet siitä.
Sisäiset vaatimukset miehenä
Minusta on tuntunut monta kertaa elämässäni, että en riitä miehenä. Olen myös kokenut sitä tunnetta, että riitän.
Mutta suurimman osan nuoruudestani, tunsin, että en ole tarpeeksi komea, vahva, kykeneväinen, saavuttava. En tarpeeksi hyvä, osaava, tunteva, tietyllä tavalla käyttäytyvä ja toimiva. Olen myös tuntenut, että ei ole tarpeellista olla mies ollenkaan.
Nyt musta tuntuu, että mitä jos olisimme itsellemme rehellisiä siitä, mitä olemme sisällä. Miksei juhlittaisi tätä ihmiskokemusta, se on aikamoinen trippi!!
Minulle miehenä oleminen ei ole pelkkää testosteronia ja aggressiivisuutta, MUTTA se on myös sitä.
Minulle miehenä oleminen ei ole pelkkää auki olemista, haavoittuvaisuutta ja pehmeyttä, MUTTA se on myös sitä.
Ja se on paljon muutakin ja ne ovat KAIKKI tarvittavia puolia. Jos se on pelkkää testoa ja aggrea, niin mulle se on epätasapainoa. Jos se on pelkkää pehmeyttä, niin mulle se ei tunnu kokonaiselta sekään.
Minusta tuntuu, että sisälläni on monta puolta ihmisyydestä, johon myös kehollisuus kuuluu hyvin vahvasti. Olisi erikoista kieltää sen olemassaolo, kun kerran nahkapuvussa eletään. Kaikki puolet tärkeitä, kaikki puolet kauniita. Minusta tuntuu, että olen mies, vaikka siitä kaikki eivät näytä tykkäävän.
Mä aion käyttää voimaani, jotta menen eteenpäin elämässä ja saan hommat hoidettua.
Mä aion käyttää mun raakuutta ja tulta suojelemaan, sitä mikä ansaitsee tulla suojelluksi – läheisiä ihmisiä.
On paljon sotureita, jotka kulkevat samaa polkua ja heistä olen super kiitollinen. Sotureita, jotka antavat jokaisen olla sitä mitä he ovat, samalla arvostaen sitä, mitä he itse kokevat olevansa.
Tämä kuva otettiin YLE perjantain kameroiden käydessä miesten viikonlopussa. Olo oli tässä vaiheessa jo hyvin väsynyt, mutta saunasta huutelevat miehet antoivat mulle jälleen voimaa. He eivät puskeneet ja painostaneet jatkamaan, he kannustivat ja tukivat panostamaan siihen mikä oli vielä tehtävä. Sitä on veljellinen tukeminen, yhdessä eteenpäin menemistä.
Ei alistamista, ei pakottamista, vaan sopivasti haastamista, jotta kasvaisimme ihmisenä eteenpäin.
Ole rehellinen siitä mitä sisällä itsesi koet olevan, ole ylpeä siitä mitä olet ja kanna se ryhdikkäästi. Ja salli toisille sama, vaikka heidän polkunsa lisi erilainen. Meitä kaikkia tarvitaan, jos haluamme yhdessä kasvaa ja kehittyä.
