Läheisriippuvainen ei ole lapsena saanut tarpeeksi hoivaa, rakkautta tai mahdollisuutta näyttää tunteitaan. Sen sijaan hän on oppinut hankkimaan hyvää oloa auttamalla muita ja huolehtimalla heistä.
Läheisriippuvuus on lapsuudessa opittu tapa välttää hylätyksi tulemista hakemalla turvaa ja hyväksyntää muilta ihmisiltä. Sillä ei ole mitään tekemistä ihmisen älykkyyden kanssa. Se ei katso ikää, koulutusta, kansalaisuutta tai sukupuolta. Se on monisyinen vyyhti, jonka takana on ihmisen pyrkimys löytää turva ja rakkaus – kaksi maailman inhimillisintä kaipuuta.
Valitettavan usein turvaa ja rakkautta haetaan ihmiseltä, joka ei pysty niitä tarjoamaan ja joka nostaa esiin syvälle painettua kipua, joka muistuttaa tuttuja, lapsuudessa koettuja tunteita.
Läheisriippuvainen löytää usein kumppanin, josta alun huuman jälkeen paljastuu jotain yllättävää. Rakkaus tuntuu voittavan kaiken. Jokin meissä aistii tuttuuden, hullaannuttavan vetovoiman, jota emme osaa itsekään selittää. Tuo vetovoima saattaa viestiä siitä, että haavamme tunnistavat toisen.
Huumaannumme toiveistamme, ja aluksi näyttää siltä, että syvät haavamme täyttyvät hunajalla – olen jollekin tärkeä, joku välittää minusta. Uppoudumme suhteen symbioosivaiheeseen ja uskomme löytäneemme sen oikean… Kunnes, kuin varoittamatta, kuplamme alkaa säröilemään.
Ehkä jätämme pienet hälytyskellot huomioimatta. Muistutamme itseämme kaikesta hyvästä, mikä oli alkuun. Ennen kuin huomaammekaan, olemme koukussa.
Läheisriippuvaisen suhteen tyypillisiä tunnusmerkkejä:
- Epätasa-arvoinen valta-asema esimerkiksi taloudellisesti, emotionaalisesti tai seksuaalisesti.
- Toinen odottaa toisen muuttumista ja yrittää saada toista ”paranemaan”.
- Läheisriippuvainen on kiinnostuneempi riippuvuutensa kohteen elämästä kuin omastaan.
- Ahdistuksen, avuttomuuden ja jumissa olon tunteet.
- Rajattomuus. Läheisriippuvainen ei ilmaise rajojaan tai niitä ylitetään ilmaisusta huolimatta.
- Tunne yksinäisyydestä ja toive siitä, että toinen viimein näkisi, miten paljon läheisriippuvainen tekee suhteen eteen.
- Häpeä. Järki sanoo, että suhde ei ole tasavertainen.
- Omien menojen säätely riippuvuuden kohteen mukaan.
- Jatkuva tarkkailu: Missä tunnetilassa riippuvuuden kohde on?
- Univaikeudet, heräily, painajaiset, ahdistuneisuus.
Läheisriippuvuus vie paljon aikaa, energiaa ja elämänvoimaa. Se estää ihmistä näkemästä itseään, omia tarpeitaan ja tunteitaan. On oleellista kysyä itseltään, mitä en huomaa, kun keskityn toiseen.
Läheisriippuvaisen toipumisessa oleellista on kääntää katse itseen. Kuka minä olen, ihan minuna? Mitä minä kaipaan?
