Emme valitse itse, milloin havahdumme elämään itsemme näköistä elämää – jos olet jo havahtunut, voit pitää itseäsi onnekkaana

Olipa kerran nainen, joka laittoi kaikkien muiden tarpeet omiensa edelle. Nainen eli kiireistä elämää, kannusti ja tuki ystäviään, oli lojaali työntekijä, kuljetti lapsiaan harrastuksiin. Omaa aikaa oli hyvin vähän, ja usein ne hetket kuluivat herkutellen ja upoten muihin maailmoihin ruutujen takana.

Nainen oli väsynyt ja lievästi masentunut. Hän oli aina ollut kiinnostunut henkisyydestä ja itsetuntemuksesta, mutta toteutus jäi armottomasti ajanpuutteen jalkoihin. Oman elämän tarkastelu ja meditoimisen aloittaminen tuntuivat ylitsepääsemättömiltä.

Nainen tiesi, että jos hän saisi viikon lomaa kaikesta, hän joisi mojitoja ja tanssisi villisti niin, että raskas arki unohtuisi. Hengitysharjoitukset ja omm-äänet eivät siihen lomaan mahtuisi. Ne vaatisivat niin paljon enemmän aikaa ja jaksamista. Tuntui, kuin vuodet vain vierisivät, eikä varsinaista muutosta ollut näköpiirissä. Kunnes…

Olipa kerran mies. Mies eli pitkässä hyvässä parisuhteessa, jossa oli kuitenkin hyvin tyypillisesti monia selvittämättömiä asioita. Keskusteluyhteys oli olemassa, mutta vaikeita aiheita välteltiin.

Tilanne oli urautunut vuosien saatossa niin, että miehellä oli hyvin ristiriitaiset tunteet kumppaniaan kohtaan. Toisaalta tämä oli se läheisin ja rakkain – toisaalta suhteessa vallitsi usein tietynlainen tyytymättömyyden ilmapiiri. Helposti mies joutui silmätikuksi silloin, kun naisella oli huono olo omissa nahoissaan. Niin tuntui olevan usein.

Ajan myötä ainainen nyreys ajoi epätoivon valtaan. Olo oli torjuttu ja suorastaan hylätty. Miehestä tuntui kuin elämä olisi vain elokuva, joka eteni väistämättä tiettyyn suuntaan, eikä mitään ollut tehtävissä. Kunnes…

Kunnes

  • Kunnes hän sairastui vakavasti.
  • Kunnes hänen läheisensä menehtyi yllättäen.
  • Kunnes hän koki uupumisen ja paloi loppuun.
  • Kunnes hän koki niin paljon tuskaa, että vihdoin havahtui.
  • Kunnes jokin yllättävä sattuma johdatti hänet juuri oikeana päivänä oikeaan paikkaan ja… (Yleensä muiden vaihtoehtojen kanssa yhdessä.)
  • Kunnes tilanne ryöstäytyi käsistä ja hänen oli pakko tehdä valintoja.
  • Kunnes puoliso ilmoitti haluavansa erota.

Kun nainen havahtui

Kun nainen havahtui, hän huomasi aliarvostaneensa itseään ja suorittaneensa raskasta roolia tullakseen hyväksytyksi muiden silmissä. Hän oli tehnyt niin aina, ja sen vuoksi kuvion murtaminen vaati aikaa.

Vähitellen nainen oppi ottamaan pieniä hetkiä itselleen, jolloin hän oli läsnä omille ajatuksilleen. Hän ei ollut vain mahdollistaja, vaan tasa-arvoinen ihminen tarpeineen. Nainen alkoi lukea yhä enemmän itsetuntemuksen kirjallisuutta ja löysi muutamia metodeja, joita päätti kokeilla.

Tuntui kuin valo olisi syttynyt hänen sisällään. Vaikka asiat olivat pieniä, ne viljelivät jatkuvasti lisää hyvinvointia. Myös perheen elintavat muuttuivat terveellisemmiksi, ja kiireistä arkirytmiä tarkastettiin.

 

Kun mies havahtui

Kun mies monien ikävien käänteiden jälkeen havahtui, hän alkoi käydä terapiassa. Siellä hän ymmärsi, että hänen äitisuhteensa oli ollut jokseenkin samanlainen kuin suhde (nyt jo ex-) kumppaniin. Mies huomasi olevansa tietyissä asioissa aivan liian lepsu.

Vältteli aiheita, joihin kumppani ei halunnut mennä, vaikka juuri niiden selvittäminen olisi ollut suhteen elinehto. Hän myös vaistomaisesti otti osallisuutta toisen ihmisen pahasta olosta eikä kyennyt vetämään rajaa toisen ihmisen tunteiden ja omiensa välille. Elämä oli ollut hyvin raskasta.

Mies oivalsi, ettei hänen tarvinnut aina olla kiltti, joustava ja tukeva osapuoli. Monesti tärkeä palaute oli jäänyt antamatta suhteen pysyvyyden vuoksi, mutta ironista kyllä, sama asia oli lopulta kääntynyt sen kohtaloksi.

Mies alkoi lukea tunnelukoista ja tuntui kuin hän olisi lukenut omasta itsestään. Puhuessaan ex-kumppanin kanssa puhelimessa hän huomasi kaipaavansa kaikkea sitä hyvää, jota heillä oli ollut vaikeudesta huolimatta.

Sovittiin, ettei mikään ollut varmaa, ja jos he tapaisivat, heidän täytyisi puhua asiat halki. Miehen täytyisi olla rehellinen itselleen. Uusi elämänpolku oli vasta auki ja alussa, mutta mies tunsi perhosia vatsanpohjassa ja onnellisuutta pitkästä aikaa.

Kriittinen leikkauspiste

Muutoksenpelko tekee sen, että tuppaamme tyytymään tuttuun turvalliseen, vaikka se aiheuttaisi kärsimystä. Havahtuminen tapahtuu siinä leikkauspisteessä, jossa tuska kasvaa yli muutoksenpelon. Tämä johtuu siitä, että muutoksenpelko, menettämisenpelko ja monet muut pelot ovat alitajuisia ja muodostavat siten kyseenalaistamattoman totuuden.

Jos näkisimme pelkopohjaiset ajatusmallimme kirkkaassa päivänvalossa, voisimme valita toimia toisin jo ennen kuin selkä on seinää vasten ja on ihan pakko. Tällöin tosin olisimme jo havahtuneita. Havahtumisemme olisi tapahtunut aikaisemmin, tavalla tai toisella mutta ei silloinkaan itsestään.

 

Elämä järjestää

Jos sinä olet jo havahtunut, voit siis pitää itseäsi varsin onnekkaana. Voidaan olettaa, ettet ole päässyt aivan helpolla, sillä jokin on saanut muutoksen aikaan.

Emme itse valitse, milloin aika on oikea havahtumiselle: elämä järjestää sen asian puolestamme. Vasta havahtuneina voimme valita jatkaa pidemmälle havahtumisen polulla tai jarrutella sen etenemistä. Kuitenkin mitä havahtuneempia olemme, sitä vaikeampaa on elää itseään vastaan. Tietoisuuden kasvaessa joudumme tekemään vaikeitakin päätöksiä ja rohkaistumaan aidon hyvinvoinnin vuoksi, kunnes elämä on linjassa arvojemme kanssa.

Muutos voi viedä useita vuosia, mutta sen jälkeen kaikki helpottuu. Vahdimme vain, että linja pysyy. Kiitollisina siitä, että saimme havahtua.


Minusta ja luomuksistani pääset lukeman lisää tästä.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: