Kiinnitämme usein huomion itsessämme niihin asioihin, joihin haluaisimme parannusta. Katsomme itseämme peiliin ja toteamme, että silmäluomet roikkuvat, peppu on vääränlainen, väärässä kohdassa on muhkuraa, suu on epäsymmetrinen, tukkaa on liian vähän tai liikaa.
Etenkin naiset ovat usein valtavan kriittisiä omaa kehoaan kohtaan – ellei sen eteen ole paiskittu valtavasti hommia, niin, että oma tavoitekuva on täyttynyt (hetkellisesti).
Jos päivästä toiseen tuijottelee aamuisin peilistä ja näkee vain parannettavaa ja korjattavaa, millainen suhde itseä kohtaa silloin muodostuu? Miltä silloin tuntuu? Silloin tuntuu kurjalta – joka kerta, kun peili vilahtaa ohi.
Voisiko kuitenkin olla niin, että sinussa ja kehossasi on paljon hyviä puolia? Kauneutta? Täydellisyyttä, joka ei synny mielikuvan saavuttamisesta? Kun katsot peiliin, mikä kohta sinussa on kaikkein kaunein ja ihanin? Mistä olet kiitollinen kehollesi?
Kun alat kääntää valokeilaa kehosi parhaisiin puoliin, alkaa tuntua paremmalta, vai mitä? Kun alkaa tuntua paremmalta omassa kehossaan, omaa kehoaan haluaa käyttää paljon reippaammin. Kun omasta kehosta tulee paras kaveri, sille haluaa tarjota kaikkea hyvää.
Myös tekemisen tasolla vaadimme itseltämme usein järisyttäviä suorituksia. Ehkä päivän päätteeksi mielessä pyörivät kaikki ne asiat, joita et saanut tehtyä. Asioita, joita olit suunnitellut tekeväsi, mutta oma mielikuva tehtävien asioiden määrästä suhteessa käytettävään aikaan ei ollutkaan realistinen. Toisaalta mielessä saattaa pyöriä asiat, jotka olisi voinut tehdä paremminkin tai asiat, joissa koit epäonnistuneesi.
Jos illasta toiseen pohdit niitä asioita, joissa on parannettavaa ja korjattavaa, miltä sinusta silloin tuntuu? Silloin tuntuu kurjalta. Menet kurjalla fiiliksellä nukkumaan (jos murheiltasi saat unta), ehkä unissa selvittelet asioita ja yrität selviytyä, ja aamulla heräät – ja homma lähtee alusta.
Voisiko kuitenkin olla niin, että olet onnistunut jossain asiassa päivän aikana? Voisiko olla niin, että sait tehtyä jotain? Sait tehtyä riittävän hyvin? Voisiko olla niin, että olet ihana tyyppi siitäkin huolimatta, vaikka et olisi saanut tehtyä yhtään mitään?
Kun alat kääntää mielesi valokeilaa niihin asioihin, joissa olet ollut loistava ja siihen, miksi olet tosi hyvä tyyppi, alkaa tuntua paremmalta. Olo rauhoittuu, mieli rauhoittuu. Sinusta tuntuu heti paremmalta ihmiseltä ja saat siksi lisää lempeitä ajatuksia itsestäsi.
Kun katselet muita ihmisiä, saatat ihailla, miten kauniita tai ihania he ovat. Samalla noista ihmisistä saattaa tuntua ihan samalta kuin sinusta. Samalla tavalla muut ihmiset katsovat sinua joko ihaillen tai kadehtien – he näkevät sinussa sen, mitä et ehkä itsessäsi aina pysty näkemään.
Voisitko antaa itsellesi mahdollisuuden olla juuri niin upea, mahtava ja ihana kuin olet? Voisitko levittää suihkussa ihanan tuoksuista suihkusaippuaa ihollesi lempeästi ja sanoa itsellesi, että ”olen upea”? Voisitko harjata hampaitasi joka aamu ja ilta keskittyen ja smuutisti ja sanoa samalla itsellesi ”olen loistava”? Voisitko katsoa itseäsi peilistä ja sanoa ”olen ihana” ja hymyillä itsellesi? Voisitko viimeisenä ennen nukahtamista huokaista syvään ulos ja sanoa itsellesi ”hienosti eletty päivä”?
Voi olla, että aluksi kaikki on vain sanahelinää. Voi olla, että kaikki tämä tuntuu vaikealta ja jopa vastenmieliseltäkin. Jatka silti sanojen toistamista – sillä silloin tarvitset sitä kaikkein eniten. Silloin voit antaa uudelle ajatukselle mahdollisuuden ja kysyä: Entä jos sittenkin olen upea (#olenupea), mahtava ja ihana? Niin mutta entä jos?
Tämä ja 51 muuta tsemppitekstiä löydät Sanna Wikströmin ja Jutta Gustafsbergin hittikirjasta Tsemppikirja – kuka kaipaisi kirjallisen tsemppiä juuri nyt? Lue lisää ja ”selaa” kirjaa TÄSTÄ.
