Työpaikalla täytyy olla tunnin päästä, tuli torkutettua vähän liian pitkään ja nyt täytyisi nopealla aikataululla viedä lapset hoitoon. Voi kun kaikki sujuisi nyt joustavasti ja mukavasti tänä aamuna. Tämä tilanne ja toive aamujen sujuvuudesta on tuttu monessa lapsiperheessä. Lapsi kuitenkin aistii kiireen tunnun ja turhautuu jatkuvasta hoputuksesta. Tilanne on valmis, kun ei kiireessä löydykään mukaan juuri sitä lelupäivän lelua, jonka lapsi haluaisi viedä tänään päiväkotiin ja edessä on hurjat itkupotkuraivarit.
Lapsi ei ole tahallaan hankala
Lasten aivojen tunteiden säätelyn keskus on kehittymisen vaiheessa. Kun lapsi saa raivarit, hän ei ole tahallaan hankala, vaan hänen aivojensa alueet, jossa mm. tunteiden säätely tapahtuu ei ole vielä niin kehittynyt, jotta hän pystyisi selvitä tästä tilanteesta samaan tapaan kuin aikuinen pystyy. Lapsi tarvitsee aikuisen apua säätelemään tunteensa ja lainaamaan aikuisen tunteiden säätelyn taitoja, kunnes ne pikkuhiljaa kehittyvät lapsen varttuessa ja taitojen kasvaessa. Aikuisen täytyy aina auttaa lasta säätelemään voimakas tunne.
Rauhoita ensin itsesi
Jo pelkästään tämä tieto, että lapsi ei ole tahallaan hankala, vaan hänen aivojen tunteiden säätelyn alueet eivät vielä pysty säätelemään tunnetta, voi auttaa meitä vanhempia pysymään rauhallisena ja säätelemään omia tunteitamme. Tämä ei kuitenkaan ole aina helppoa. Varsinkin, jos katastrofiajatukset alkavat jyllätä siitä, miten tulee myöhästymään töistä ja saa vielä myöhästelijän maineen tai itsekriittiset ajatukset heittävät bensaa liekkeihin, että etkö sinä ikinä opi olemaan torkuttamatta, saati sitten muista ajoissa jo illalla varautua lelupäivään, olet maailman huonoin äiti.
Itsemyötätunto rauhoittaa
Itsemyötätuntokursseillani lähdemme harjoittelemaan taitoa, kuinka omien haastavien tunteiden äärellä voimme ottaa itsemme myötätuntoiseen lempeään syliin ja kuiskata omaan korvaan ne sanat, jotka eniten auttaisivat sillä hetkellä, kuten ”ei hätää, kaikki järjestyy. Kukaan vanhempi ei ole täydellinen”. Itsemyötätunto rauhoittaa meitä.
Rauhoita myös lapsi ensin, ratkaise tilanne vasta sitten
Rauhallisen aikuisen on helpompi toimia ja saada yhteys lapseen sekä rauhoittaa häntä sanoittaen lapsen tunnetta lapselle ja osoittaen samalla myötätuntoa lasta kohtaan kuten ”ymmärrän, että tunnet surullisuutta ja vähän ehkä vihaisuuttakin, että lelua ei löydy. Ei hätää, kyllä kaikki järjestyy. Olen tässä, tule syliini.” Vasta tämän jälkeen lapsen pikku hiljaa rauhoituttua voidaan lähteä miettimään ratkaisua tilanteeseen.
Hannen itsemyötätunto- ja mindfulnesskursseihin voi tutustua tästä
