Koen, että metsä on aina meditaatiossa. Se on hiljaa ja ilman mieltä.
Muistan hyvin hetkiä, joissa olen mennyt metsään. Kaikki on levännyt hiljaisuudessa paitsi yksi asia: mieleni, joka värissyt ja kuplinut ajatuksia tulevasta, menneestä ja haluistani. Kehonikin on ehtinyt jo rauhoittua ihmiselle lajityypillisessä ympäristössä – luonnossa. Mieleni on kuitenkin hangannut vastaan. Lopulta sopivan ajan kuluessa toki mielikin olisi antautunut luonnon hiljaisuudelle ja aistittavalle todellisuudelle tässä ja nyt.
Hiljaisuudelle antautumiselle on myös oikopolkuja. Sinullakin on varmasti omasi. Esittelen pian kaksi hyvää polkua, joita voit kokeilla seuraavan kerran, kun olet talvisessa metsässä.
Talvinen metsä on minusta myös erityisen hyvä paikka meditaatioon uppoutumiseen.
Koen, että kesällä tuo meditaatio on toki yhtä lailla metsässä läsnä. Kuitenkin kaikki se vihreys, elävyys, elämä ympärillä ja kasvukausi saavat ainakin oman olemukseni virittäytymään paljon myös kehollisiin ja elinvoiman aistimuksiin.
Silmät kiinni
Hyvässä ja turvallisessa paikassa sulje silmäsi. Rentoudu. Aisti kuitenkin luonto ympärilläsi, vaikka silmäsi ovat kiinni. Tunne kehosi hengitys. Tunne ympärilläsi oleva luonnon tyyneys.
Huomaa tätä ympäröivän tyyneyden pintaa vasten kaikki mahdolliset olemuksesi porinat, täpinät ja kuplimiset. Ehkä huomaat kuten minä, että mieli / “minä” on ainoa porina luonnon hiljaisuuden ja tyyneyden valtavuudessa.
Ole hyväksyen tietoinen tästä.
Anna sitten luonnon hiljaisuuden ja meditaation uppoutua syvälle olemukseesi. Se kuitenkin on äärettömästi sinua suurempi ja syvempi. Anna sen vaikuttaa itseesi. Altistu. Antaudu.
Ehkä koet, että haluat myös päästää tästä mielestä / “minästä” irti. Haluat antaa sen mennä menojaan. Ehkä haluat antaa itsesi täyttyä luonnosta ja olla hiljaa samassa ikuisessa meditaatiossa kuin lumen pukemat puut, kalliot, jää, maa, taivas…
Itse tykkään tehdä tällaisen hiljaisuuteen uppoutumisen erityisesti retkijakkaralla istuen. Toki voit kokeilla sitä myös seisten.
Silmät auki
Miten sen meditaation määrittelekään. Yksi määritelmä minusta on: meditaatio on todellisuudessa tässä ja nyt olemista, joka tarkoittaa samaan aikaan, että ei ole huomiollansa uppoutunut mieleen. Tuohon mieleen, jossa ikuisesti ajatukset hyvää hyvyyttään pörräävät ja suunnittelevat tulevaisuutta ja perkaavat menneisyyttä. Tehköön mieli itse hommansa, mutta ilman minun aktiivista huomiota, jotta saan nyt vain olla ja levätä.
Aistit voivat kutsua sinut tällaiseen mielettömään nykyhetkeen.
Katso ympärillesi. Löydät usein luonnosta kauneutta. Etenkin silloin, kun aurinko valollaan kylvettää lumista metsää. Anna itsesi altistua tälle kauneudelle. Ole herkkänä kauneuden äärelle. Anna sen todella vaikuttaa sinuun.
Sillä hetkellä, kun uppoudut aistimaan kauneutta, niin huomiosi ei ole uppoutunut mieleesi. Et yksinkertaisesti edes halua pohtia tulevaa tai mennyttä, kun luontoaistimuksissa, tässä ja nyt, on niin suuri imu ja mielihyvä. Mikään mielessä kuviteltu nautinto tai uhka ei voita tuota suurta kauneudesta syntyvää mielihyvän täyteistä imua. Olet ankkuroitunut todellisuuteen. Olet elossa. Olet meditaatiossa.
Usein kaunis luontokokemus voi spontaanistikin vain repäistä läsnä aistittavaan todellisuuteen. Nyt pyrit herkästi löytämään sitä itse. Tätä kauneuden herkkää aistimista voit myös kokeilla kohdatessasi sinulle tärkeitä ihmisiä.
Voisi ajatella näistä kahdesta pienestä tutkimuksesta seuraavaa: silmät kiinni ollessasi pudottaudut syvälle tyyneen olemiseen. Silmät auki ollessasi uppoudut syvälle luonnon kauneuteen. Kummassakin hetkessä unohdat mielesi ja minäsi.
Hyviä seikkailuita talvisen metsän taikaporttien kanssa!
Unsplash kuvat: Ian Scheider / Warren Wong
Pian taas tulossa loistavat metsään uppoutumisen menetelmän ohjaajakoulutukset – lämpimästi tervetuloa mukaan!
