Eilen minut pysäytti viesti tuttavani, elämäniloisen ja inspiroivan Sari McGlinnin äkillisestä kuolemasta. Viimeksi Sarin kanssa jutellessani hän kertoi iloisena suunnitelmistaan laajentaa yrityksensä Somsolan toimintaa ulkomaille. Sari oli vahvasti elossa ja tuntui nauttivan elämästään. Sarin viisaus ja elämänilo kosketti monia, ja häntä jäädään kaipaamaan.
Kuolema pysäyttää miettimään, miten omaa elämäänsä elää. Kukaan tuskin jaksaa elää jatkuvasti kuin viimeistä päivää. Voimme kuitenkin pyrkiä olemaan mahdollisimman elossa, kun elämme.
Mieleeni muistuu pariskunta, joka lomaili viereisessä pikkumökissä leirintäalueella, kun olin aikanaan kurssilla Pohjanmaalla. He tulivat aamuisin mökin edustalle istumaan kahvikuppien kanssa ja tuijottivat tyhjyyteen jotenkin alakuloisen oloisina. En nähnyt kahden viikon aikana, että he olisivat tehneet jotakin yhdessä, hymyilleet tai puhuneet toisilleen.
Muistan pohtineeni, mikä mahtoi olla heidän elämäntilanteensa. Olivatko he onnellisia hiljaisuudessaan, vai oliko elämä jotenkin pysähtynyt syystä tai toisesta? Jos elämän kipinä oli kadoksissa, niin miksi ja miten sen voisi löytää uudelleen?
Olin itse toipumassa isoista menetyksistä, ja nyt, kun pystyin jälleen hengittämään, janosin elämää.
Elämänjanoisena ihmisenä koitan kannustaa ihmisiä kokeilemaan rohkeasti siipiään. Olen kuullut monet vastaväitteet ja perustelut sille, miksi ei ole mahdollista tehdä haluamiaan asioita.
Tiedän kyllä, miltä tuntuu pelätä, olla huolissaan ja epäillä omia kykyjään ja mahdollisuuksiaan. Tiedän omasta kokemuksesta, miltä turvattomuus ja toivottomuus tuntuu. Tiedän miltä tuntuu, kun jokin trauman aiheuttama pelko estää ottamasta niitä askelia, joita pitäisi ottaa saadakseen haluamansa. Tiedän senkin, kuinka kovasti omasta kyvyttömyydestään voi itseään syyllistää ja miltä itsesäälissä rypeminen tuntuu. Olen kuullut asiakkailtani lukemattomat elämäntarinat vaikeuksineen ja kauheuksineen.
Olen ilokseni myös nähnyt ja kuullut, kuinka ihmiset ovat ponnistaneet hyvään elämään uskomattoman rankoistakin olosuhteista. Usko, toivo, tahto, terve nöyryys elämän mysteerin edessä ja sydämen äänen kuunteleminen ovat olleet niitä voimavaroja, joihin ihmiset ovat tukeutuneet vaikeissa olosuhteissa.
Ystävä- ja tuttavapiirissäni on monia, joilla on hurjan vaikea menneisyys ja/tai nykytilanne, mutta he ovat päättäneet juurruttaa itsensä rakkauteen kaikesta kokemastaan huolimatta. He ovat päättäneet nousta jaloilleen ja ottaa itselleen sen hyvän, mikä heiltä on jäänyt uupumaan. Sen lisäksi nämä ihmiset tekevät valtavasti hyvää muiden ihmisten eteen.
Menetykset korostavat niitä asioita, jotka aidosti ovat merkityksellisiä. Onnelliseen elämään ei tarvita mainetta ja mammonaa, loppututkintoa tai vaikutusvaltaisia ystäviä. Onnea tuovat aidot ja lämpimät ihmissuhteet ja mahdollisuus tehdä sellaisia asioita, jotka tuottavat iloa ja merkityksellisyyden tunnetta.
Harmillisen usein kuulen asiakkailtani lauseen: ”Olisin halunnut sitä ja sitä, mutta…” Ihmeellisiä asioita alkaa tapahtua ja ovia avautua, kun mutta-lauseen korvaa kysymyksellä ”Miten se voisi olla mahdollista?” Itse mietin aina, että haluanko vanhoilla päivilläni katua asioita, jotka jäivät tekemättä ja sanoja, jotka jäivät sanomatta.
Jokainen meistä voi halutessaan panostaa ihmissuhteisiin, opetella antamaan anteeksi ja pyrkiä kohtelemaan rakkaimpiaan mahdollisimman kauniisti.
Voimme opetella kuuntelemaan sydämemme viestejä ja kulkea kohti niitä asioita, jotka tuottavat iloa ja merkityksellisyyden tunnetta. Voimme päästä eroon vihasta ja katkeruudesta ja tehdä tilaa rakkaudelle. Voimme päättää keskittyä siihen, mikä on hyvin ja tehdä parhaamme muuttaaksemme niitä asioita, jotka voisivat olla paremmalla tolalla. Voimme kokeilla erilaisia asioita, vaikka emme olisi varmoja lopputuloksesta. Meillä ei ole loputtomasti aikaa sanoa itsellemme ”Sitten kun…”
Alla asioita pohdittavaksi, jos kaipaat lisää iloa ja hyvää energiaa elämääsi.
- Mikä tuottaa sinulle iloa? Tee sitä enemmän.
- Mitä haluaisit vielä oppia? Miten pääsisit alkuun?
- Missä haluaisit käydä? Miten se olisi mahdollista?
- Keneen haluaisit tutustua? Rohkenisitko ottaa yhteyttä?
- Kuunteletko sydämesi viestejä? Voisitko kuunnella vieläkin paremmin?
- Mitkä haaveet olet siirtänyt tulevaisuuteen kerta toisensa jälkeen? Olisiko aika tarttua toimeen?
- Kenelle voisit sanoa useammin, että hän on sinulle tärkeä? Tee ihmeessä niin.
- Ketä voisit ilahduttaa? Kenelle voisit tarjota apuasi? Tartu tuumasta toimeen.
- Mikä saa sinut nauramaan kippurassa? Voisitko huvitella useammin?
- Mistä olet kiitollinen? Kiitä kaikesta pienestäkin hyvästä.
- Mitä hyvää ja kaunista näet itsessäsi? Tee lista ja lue se itsellesi ääneen peilin ääressä.
- Mitä hyvää ja kaunista näet toisissa? Sano se heillekin.
- Uskaltaisitko kokeilla jotain uutta, vaikka saatatkin epäonnistua? Mitä tekisit, jos et aristelisi?
- Mikä saa kehosi hyrisemään hyvästä olosta? Teetkö sitä riittävästi?
- Miten voisit kohdella itseäsi mahdollisimman rakastavasti? Aloita heti.
- Jos haluaisit jättää jotain hyvää itsestäsi jälkipolville, mitä se olisi? Mistä haluat että sinut muistetaan? Ihmiset yleensä muistavat sen, miten olemme heitä kohdelleet.
- Uskaltaisitko avata sydämesi ja päästää toisen ihmisen lähellesi? Mitäpä jos siitä alkaa vuosisadan rakkaustarina?
Emme aina saa läheskään kaikkea sitä, mitä haluamme, mutta voimme tehdä parhaamme sillä, mitä meille on annettu. Lapsilta voimme ottaa hyvää mallia hetkessä elämisestä ja elämän pienistä iloista nauttimisesta. Eletään, kun ollaan vielä elossa. <3
