Kun sinulla on energiavarastot täynnä, mihin käytät energiasi? Nautiskeletko energisestä olosta?
Jotenkin minusta tuntuu, että moni ”jaksaa” elää, jaksaa suorittaa. Kerää energiaa, jotta jaksaa. Jaksaa jotain, joka on niin suuri ponnistus, että energiavarastot hupenevat. Jaksamisesta itsessään tulee elämän keskipiste: Syön, että jaksan. Treenaan, että jaksan. Nukun, että jaksan. Meditoin, että jaksan.
Jaksan mitä? Elämää? Elää? Entä jos elämää ei ole tarkoituskaan vaan jaksaa? Entä jos energiavarastoja ei tarvitsisi pumpata täpöillä kuiviin, vaan voisi myös nauttia esimerkiksi hyvän yön tuomasta hyvästä olosta? Ettei ajattelisi: no niin, nyt sitä taas jaksaa, kun on nukkunut näin hyvin!
No mutta hitto: Miksi se hyvä olo pitää pumpata kuiviin? Miksei silloin voisi tehdä vähän vähemmän, jättää itselle energiaa, jotta voi kokea elämää täydellisenä: katsoa tähtitaivasta ja todeta, että minun sydämeni sykkii kuin tuo tähti tuikkii. Minulla on energiaa tuntea yhteys kaikkialla ja olla hetken osana tätä uniikkia elämää.
Ei tämä elämä niin pitkä ole. Kuin hidastettu tähdenlento, joka katoaa horisonttiin samalla, kun yrität jaksaa.
Kurkkaa Lempeästi eroon murehtimisesta -kirja:
