Nautit ihmisten tarkkailemisesta ja huomaat hienovaraisetkin eleet ja äänenpainot. Suurta huviasi on istua vaikkapa kahvilassa ja katsella ohikulkevia ihmisiä, pöydissä istuvia pariskuntia ja seurueita.
Tarkkailet ihmisten vuorovaikutusta keskenään ja huomaat esimerkiksi, jos joillain on tulehtunut tilanne, tai viereisessä pöydässä istuva nuoripari on selvästi ensimmäisillä treffeillään. Saatat jäädä miettimään, mikä mahtaa olla näkemiesi ihmisten elämäntilanne, missä he asuvat ja mitä tekevät työkseen. Voit mielikuvituksessasi keksiä kokonaisia elämäntarinoita tuntemattomille ihmisille. Olet mukana elämän vilskeessä ja ihmisten keskellä, mutta aivan omassa rauhassasi.
Taipumukseni tarkkailla harmittaa välillä puolisoani, sillä hän ei saa jakamatonta huomiotani. Olemme vaikkapa ravintolassa kahdestaan ja samalla kun hän kertoo päivästään, näen tahtomattanikin sivusilmällä, mitä ympärilläni tapahtuu ja korviini kantautuu keskustelun pätkiä naapuripöydästä. Meluisassa tilassa, jossa on paljon ihmisiä ja muita aistiärsykkeitä, sataprosenttinen läsnäolo vaatii minulta suorastaan supervoimia. Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi kiinnostunut mieheni jutuista, en vain kerta kaikkiaan pysty sulkemaan kaikkia kanaviani pois päältä.
Joskus korviin kantautuvat keskustelut ja ihmisten tunnetilojen aistiminen aiheuttavat epämukavia tilanteita, kuten taannoin, kun nautin iltapäivän lepohetkestä tunnelmallisessa kahvilassa. Vieressäni istui kaksi ystävätärtä syventyneenä keskusteluun. Yhtäkkiä paikalle säntäsi kolmas nainen, joka alkoi purkaa tunteitaan toiselle ystävättäristä. En voinut olla kuulematta, että heillä oli ollut aiemmin tuona päivänä riitaa keskenään. Tilanne alkoi kehittyä sen verran tulehtuneeksi, että tunsin oloni tukalaksi ja poistuin paikalta. En enää pakota itseäni jäämään tilanteisiin, joissa minun henkilökohtaiseen tilaani (vaikkakin täysin tahattomasti) tunkeudutaan kutsumatta.
Kuulostaako tutulta? Edellä oleva teksti on lainaus tänä syksynä ilmestyneestä kirjastani Ihana herkkyys. Yksi piirre, johon olen törmännyt jokaisen erityisherkän asiakkaani, tuttavieni ja ystävieni kohdalla, on taipumus kulkea niin sanotusti “antennit ojossa” hyvin herkkänä muiden ihmisten eleille, ilmeille, äänenpainoille, sanavalinnoille, kehonkielelle ja niiden kautta ilmentyville tunnetiloille. Tämä kyky on loistava apuväline esimerkiksi sen arvioimisessa keneen kannattaa luottaa, koska herkkä vaistoaa seisooko ihminen sanojensa takana, vai kertooko hänen olemuksensa toista tarinaa kuin sanat.
Herkkä on myös taitava huomaamaan ja ennakoimaan toisten tarpeita. Tämän ominaisuuden kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei väsytä itseään ottamalla liikaa vastuuta toisten tarpeista ja niiden täyttämisestä. Kaiken kaikkiaan kyky huomata ja ottaa toisten ihmisten tunteet huomioon on kuitenkin hieno taito, jonka avulla voi rakentaa hyviä ja luottamuksellisia ihmissuhteita. Kuten eräs Minä Olen -lehden herkkyyskyselyyn osallistunut asian ilmaisi: Herkkyydessä on paljon hyvää, mutta monella tasolla hyvä asia on tunneäly. Se auttaa työpaikalla, parisuhteessa, ystävyyssuhteissa, itsensä kanssa tai ihan missä tahansa kohtaamisessa toisen elävän olennon kanssa.
Tutustu Kiltin tytön voimakirjaan:
