Pikku Kakkosessa kysyttiin: Onko hauska tärkeää?
Mitä itse vastaisit?
Uskaltaisin väittää, että pieteetillä suorittavan, henkisiä sotakorvauksia maksavan kuuliaisen suomalaisen päivän tehtävälistan kärkikolmikossa on harvoin muistutus: Pidä hauskaa!
Emme ole syntyneet tänne pelkästään painaaksemme töitä niska limassa, maksaaksemme laskuja ja kuollaksemme sitten pois. (Jos näin olisi, olisimme syntyneet työhanskat tai läppäri ja verokortti kädessä.)
Olemme täällä kokemassa elämän eri puolia ja aistimassa elämää kaikilla aisteillamme. Vaikka tätä vaatimusten hullunmyllyä katsoessa voisi päätellä, että tyhjänpäiväinen hauskailu ei kuulu elämän kirjoon, TOTTA VIEKÖÖN se kuuluu. Itse asiassa se on ihan elämän ytimessä. Ilo. Hauskuus. Nauru. Ilottelu. Pöljäily. Päämäärätön oleminen, joka pirskahtelee olemisen kevyttä.
