Rakas lapseni,
kun synnyit, toit mukanasi ihmeen. Ihmeen, joka on vaikea kokea muulla tavalla kuin katsomalla uutta, kaunista elämää. Kun siinä tuhisit, mietin, miten ikinä osaisin olla sinulle sellainen äiti, joka ei tarjoa tai tallaa valmiiksi polkua mutta puhaltaa, kun kaadut omallasi. Miten ikinä osaisin ensin olla yhtä, sitten kantaa, sitten tukea ja sitten katsoa, miten itse etenet. Aivan erityisellä tavalla, eri tavalla kuin minä.
Kaikkein eniten toivon, että saisin sinut kokemaan, että olet erityinen juuri sellaisena kuin olet. Mitään poistamatta, mitään lisäämättä. Silloinkin kun vedät itkupotkuraivarit kaupan lattialla, hiki valuu toppatakkini alla ja einekset (joita en tietenkään ajatellut koskaan sinulle syöttäväni) sulavat ostoskärryissä. Silloinkin kun olet odottanut ensimmäistä tanssituntia ikuisuuden, ja ovella laitat jarrun päälle.
Silloinkin kun juokset alamäkeen ja samalla katsot taaksesi. Ja kun sen jälkeen kiukkuisena huudan, että mitä minä just sanoin. Silloinkin olet erityinen ja täydellinen. Vaikka minä välillä huudan ja kiukkuan, tai olen ajatuksissani tai katson tyhjyyteen. Silloinkin sinä olet täydellinen, minä en vain silloin osaa kertoa, että tunne on minussa – ei sinun vikasi.
Sydämestäni toivon, ettet katso, mitä kavereilla on ja mitä he tekevät. Sillä sinulla on sinun oma juttusi, joka löytyy oman innostuksesi ja uppoutumisesi kautta.
Sinun juttusi on sellainen, jonka kautta tunnet olevasi enemmän elossa ja enemmän sinä. Juuri sinä. Joku saattaa kutsua sitä unelmaksi. Tuo unelma ei löydy tekemällä, mitä muut tekevät tai tekemällä, mitä muut toivovat. Toivon syvästi, että osaan tukea sinua sinun omalla elämänpolullasi, jossa sinulla on ihan omat jutut.
Toivon, että säilytät kyvyn ihailla elämää ja olla utelias ja avoin ympäröivälle maailmalle. Kuten joku kerta sanoit: ”Äiti pysähdy, ihailen, miten kesä ja syksy ovat yhtä aikaa!” Pidä toi, se on supervoima, joka auttaa sinua kaikissa elämänvaiheissa ja -tilanteissa.
Toivon, että säilytät suuren sydämesi ja kyvyn tuntea laajasti, superaisteillasi. Kuten eräänä päivänä sanoit, kun odotit sinulle läheistä ihmistä saapuvaksi: ”Tunnen sydämessäni, että hän on ihan kohta täällä.” Älä jätä tuota kykyä järkiajattelun alle, sillä sydämellä on paljon enemmän tietoa.
Rakas lapseni, toivon syvällä sydämessäni, että säilytät kyvyn leikkiä mielessäsi, kuvitella itsesi näköisiä asioita – pieniä tai suuria. Anna mielesi luoda sinulle polkuja, joita sinun on hyvä kulkea. Anna mielesi aurata esteet. Sitten astu askel oikeasti. Sinä pystyt siihen, koska sinä olet syntynyt erityiseksi, ainoaksi sinuksi, jota tässä maailmassa koskaan tulee olemaan.
Rakas lapseni. Älä usko minua, jos minä en usko. Älä usko minua, jos rajoitan sinun kasvuasi sinuksi. Koska minä en ole sinä. ja sinä olet niin paljon enemmän kuin minä. Niin jokaisen sukupolven kuuluukin olla.
Rakas lapseni, sinä kasvat sinuksi, kun teet niitä asioita, joiden uskot tekevän sinulle hyvää. Teet niitä asioita, jotka saavat sinut unohtamaan ajan ja paikan, uppoudut johonkin jokaisella solullasi. Muista myös hassutella, nauraa ja antaa ilon virrata sinun kauttasi tähän maailmaan. Älä epäröi sanoa piupaut niille, jotka haluaisivat sinun olevan erilainen.
Koska sinä olet täydellinen, erityinen.
Rakastan sinua.