Purista kätesi tiukasti nyrkkiin. Avaa kämmenesi täysin auki ja ojenna sormet haralleen. Jossakin näiden välissä on täydellinen otteesi ihmisistä, asioista ja elämästä. Se on herkkä, aistiva ja sopivan vahva. Tutki kädelläsi, miltä tämä juuri oikea ote voisi tuntua? Liikuttele sormiasi aavistuksen, tunnustele ja ole hienovaraisesti läsnä.
“Liika puristus kuristaa kaiken kuolleeksi. Liiassa aukinaisuudessa voima ja yhteys hajoaa eri suuntiin – kaikki kuolee huomion ja energian puutteessa.”
Itse tykkään ajatella tätä sopivaa otetta ja puristusta kuin kanavan luomisena, padan luomisena (jossa vesi voi kiehua tai asiat kypsyä) tai yhteyden linjana. Jos puristus on liian kova, niin mitään ei mahdu kanavaan ja yhteyteen. Jos taas otetta ei ole ollenkaan, niin voima hajaantuu kaikkiin suuntiin eikä mikään voi kypsyä tai virrata. Kummassakin ääripäässä yhteys kuolee.
Optimaalisessa otteessa ja puristuksessa kaikki tuntuu ihanalta jännitteeltä, elävältä ja ekstaattiseltakin.
Jos puristusta tuntuu liikaa tai otetta on liian vähän, niin usein aavistus lisää kevennystä tai puristusta on juuri se, mitä tarvitaan. Toiseen ääripäähän hyppääminen (tämä on usein automaattinen refleksi monissa tilanteissa) taas voi viedä ojasta allikkoon.
Tulisiko sinun hitunen lisätä otettasi vai aavistus keventää? Huomaa, että usein kyseessä on vain hitunen otteen vahvistamista tai keventämistä. Voit myös pohtia ja tunnustella, että minkälaisella otteella kumppanisi, läheisesi, työkaverisi tai esimiehesi pitelee sinua? Tarvittaisiinko hitunen lisää otetta ja fokusta vai hellittämistä ja keveyttä?
Juuri oikeanlaisessa otteessa on sopivasti herkkyyttä, aistivuutta, voimaa ja elävyyttä – elämän hurmiota.
Unplash kuvat: Jake Thacker / Matthew Tkocz
